Jungle Tales of Tarzan

By Edgar Rice Burroughs

Page 53

do such things? Somebody more powerful than he must force
him to act at times. "All-powerful," thought Tarzan. "The little bugs
say that God is all-powerful. It must be that God made me do these
things, for I never did them by myself. It was God who made Teeka rush
upon Histah. Teeka would never go near Histah of her own volition. It
was God who held my knife from the throat of the old Gomangani. God
accomplishes strange things for he is 'all-powerful.' I cannot see Him;
but I know that it must be God who does these things. No Mangani, no
Gomangani, no Tarmangani could do them."

And the flowers--who made them grow? Ah, now it was all explained--the
flowers, the trees, the moon, the sun, himself, every living creature
in the jungle--they were all made by God out of nothing.

And what was God? What did God look like? Of that he had no conception;
but he was sure that everything that was good came from God. His good
act in refraining from slaying the poor, defenseless old Gomangani;
Teeka's love that had hurled her into the embrace of death; his own
loyalty to Teeka which had jeopardized his life that she might live.
The flowers and the trees were good and beautiful. God had made them.
He made the other creatures, too, that each might have food upon which
to live. He had made Sheeta, the panther, with his beautiful coat; and
Numa, the lion, with his noble head and his shaggy mane. He had made
Bara, the deer, lovely and graceful.

Yes, Tarzan had found God, and he spent the whole day in attributing to
Him all of the good and beautiful things of nature; but there was one
thing which troubled him. He could not quite reconcile it to his
conception of his new-found God.

Who made Histah, the snake?




5

Tarzan and the Black Boy

TARZAN OF THE Apes sat at the foot of a great tree braiding a new grass
rope. Beside him lay the frayed remnants of the old one, torn and
severed by the fangs and talons of Sheeta, the panther. Only half the
original rope was there, the balance having been carried off by the
angry

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 0
XIX.
Page 1
Toisen päivän aamuna taottiin ensimmäinen rengas siihen.
Page 9
uhkaavan onnettomuuden tunne ja äärimmäinen toivottomuus.
Page 10
Vähän tämän jälkeen hän laski sivuverhot alas ja kiinnitti ne lujasti puihin, jättäen vain pienen aukon rannalle päin.
Page 39
Vähitellen Tarzan pääsi Kulongan kintereille ja kulki miltei hänen päänsä yläpuolella.
Page 44
Neljä tuntia hän makaili odottaen tilaisuutta laskeutua huomaamatta maahan ja anastaa haluamansa nuolet, mutta nytpä ei tapahtunutkaan mitään, mikä olisi houkuttanut kyläläiset asumuksistaan.
Page 49
Se taas pakotti Tarzanin odottamaan, kunnes päivä koitti, jotta saisi selville, minne nuolet kätkettiin.
Page 70
"Aivotärähdys on vienyt häneltä järjen! Kuinka surullista todellakin, niin nuori kuin hän vielä on!" Professori Porter käännähti vatsalleen, koukisti varovasti selkäänsä, kunnes oli ison uroskissan kaltainen haukkuvan koiran sitä ahdistaessa.
Page 71
Syvän hiljaisuuden vallitessa marssivat nämä kaksi vanhusta, ja kun olivat väsyneitä ja toivottomia, tuntui matka heistä kestävän tunteja; mutta pienelle mäelle tultaessa yllätti heidät ilo, sillä edessään, tuskin sadan metrin päässä, he näkivät majan.
Page 81
Siinä oli.
Page 93
Tämä antoi Jane Porterille lisää ajattelemisen aihetta, ja hän koetti arvailla, kuinka näin ihana koristus oli joutunut Afrikan viidakossa elävän villi-ihmisen haltuun.
Page 98
Hän tiesi myös, etteivät mustat paljoakaan viivytelleet pannessaan juhliaan toimeen, ja pelkäsi saapuvansa liian myöhään, voidakseen tehdä muuta kuin vain kostaa.
Page 113
"Ruumis oli hajoamistilassa, kun sitä nostimme.
Page 115
kiljahtaen D'Arnot riensi apinamiehen luo, polvistui ja nosti mustatukkaisen pään käsiinsä, huutaen Tarzania nimeltä.
Page 116
"Niinkö lähellä?" ihmetteli Tarzan.
Page 118
Mutta Kertshak ei kyennyt ajattelemaan niin pitkälle, että olisi käyttänyt hyväkseen sellaista tilaisuutta.
Page 121
Tarzanko pelkäisi! "En ymmärrä oikein, mitä tarkoitatte pelolla", vastasi Tarzan.
Page 125
Hermot ja lihakset jännittyneinä hän istui tuolillaan kumartuneena eteenpäin, mutta sitten hän nojautui taas taaksepäin ja hymyili.
Page 128
"Mutta, herra Clayton, mitä te olette tehnyt?" huudahti Jane Porter sydän kurkussa, sillä hän näki heti, että tällainen korjaustyö oli vaatinut suunnattomia kuluja.
Page 135
"Nyt olette vapaa, Jane", sanoi hän.