Jungle Tales of Tarzan

By Edgar Rice Burroughs

Page 30

reiterated the she-ape. "Here comes Taug. He will make you
go away. Taug will kill you. This is Taug's balu."

A savage growl close behind him apprised Tarzan of the nearness of
Taug, and the fact that the bull had heard the warnings and threats of
his mate and was coming to her succor.

Now Taug, as well as Teeka, had been Tarzan's play-fellow while the
bull was still young enough to wish to play. Once Tarzan had saved
Taug's life; but the memory of an ape is not overlong, nor would
gratitude rise above the parental instinct. Tarzan and Taug had once
measured strength, and Tarzan had been victorious. That fact Taug
could be depended upon still to remember; but even so, he might readily
face another defeat for his first-born--if he chanced to be in the
proper mood.

From his hideous growls, which now rose in strength and volume, he
seemed to be in quite the mood. Now Tarzan felt no fear of Taug, nor
did the unwritten law of the jungle demand that he should flee from
battle with any male, unless he cared to from purely personal reasons.
But Tarzan liked Taug. He had no grudge against him, and his man-mind
told him what the mind of an ape would never have deduced--that Taug's
attitude in no sense indicated hatred. It was but the instinctive urge
of the male to protect its offspring and its mate.

Tarzan had no desire to battle with Taug, nor did the blood of his
English ancestors relish the thought of flight, yet when the bull
charged, Tarzan leaped nimbly to one side, and thus encouraged, Taug
wheeled and rushed again madly to the attack. Perhaps the memory of a
past defeat at Tarzan's hands goaded him. Perhaps the fact that Teeka
sat there watching him aroused a desire to vanquish the ape-man before
her eyes, for in the breast of every jungle male lurks a vast egotism
which finds expression in the performance of deeds of derring-do before
an audience of the opposite sex.

At the ape-man's side swung his long grass rope--the play-thing of
yesterday, the weapon of today--and as Taug charged the second time,
Tarzan slipped the coils over his head and deftly shook out the sliding
noose as he again nimbly eluded the ungainly beast. Before the ape
could turn again, Tarzan had fled far aloft among the branches of the
upper terrace.

Taug, now wrought to a frenzy of real rage, followed him. Teeka peered
upward at them. It

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 2
" "Kreivin tarkastaminen on tarpeetonta.
Page 15
Kun viimeinen konstaapeli nujertui, onnistui yhden hänen tovereistaan vetää esille revolverinsa ja makuupaikaltaan lattialta tähdätä Tarzaniin.
Page 21
Minusta olisi vastenmielistä ajatella, että joku nainen pelkäisi minua.
Page 27
Sitten Paulvitsh virkosi ja liikkasi vaivaloisesti takaisin tuolilleen Tarzanin käskystä.
Page 28
"Joskushan minun täytyy kuolla.
Page 43
Senjälkeen kun teille viimeksi kirjoitin, olen ollut Lontoossa asioilla.
Page 55
Miksi te karjaisitte?" Tarzan punastui.
Page 61
Se oli D'Arnotin kaapelisähkösanoma Tarzanille ja kuului: 'Sormenjäljet todistavat teidät Greystokeksi.
Page 71
"Ensimmäinen perämies, joka tarkasti hänen matkakapineensa, ei löytänyt mitään, josta olisi käynyt selville, että hän oli John Caldwell Lontoosta.
Page 92
Tarzan oli liian ovela antautuakseen sellaiseen satimeen, ja niinpä hän melkein heti, kun hänen pyssynsä pamaus oli kajahtanut ja haihtunut ilmaan, oli maassa rientämässä toiselle puulle satakunnan metrin päähän.
Page 95
Toiset venekunnasta nukkuivat vielä teljoilla tai sekaisin, koukistuneissa asennoissa veneen pohjalla.
Page 98
.
Page 99
Ja kun Spider valitsi viimeisen vedon, tarjoutui hän hyväntahtoisesti ottamaan osalleen ensimmäisen mahdollisuuden.
Page 103
Sitten he saapuivat kapealle, noin kahdenkymmenen tuuman laajuiselle halkeamalle.
Page 105
Aseina niillä oli raskaita lyijypäisiä ryhmysauvoja, ja vöistä, jotka olivat niiden ainoana pukuna, riippui jokaisella pitkä, kamalan näköinen veitsi.
Page 111
Rankka, troopillinen sadekuuro huuhteli heitä.
Page 126
Apinana hän oli elämänuransa aloittanut ja apinana hän kuolisi.
Page 127
" "Milloin se tapahtui?" kysyi Tarzan.
Page 132
Oli vain yksi vaihtoehto, oli palattava pitkien tunnelien kautta kalliomöhkäleelle runsaan kilometrin päähän kaupungin muureista ja sitten tultava takaisin aukeaman yli, kuten oli menetelty, kun hän ensi kertaa saapui kaupunkiin waziriensa kanssa.
Page 137
Viimeisenä päivänä ennen heidän rannikolle saapumistaan Tarzan vainusi edeltään ihmisiä -- neekereitä.