Jungle Tales of Tarzan

By Edgar Rice Burroughs

Page 171

to kill--he felt, vaguely, that the man
had earned his life by his brave defense of it on the preceding night,
nor did he fancy the odds that were pitted against the lone warrior.

He turned to the apes. "Go back to your feeding," he said, "and let
this Gomangani go his way in peace. He has not harmed us, and last
night I saw him fighting Numa and Sabor with fire, alone in the jungle.
He is brave. Why should we kill one who is brave and who has not
attacked us? Let him go."

The apes growled. They were displeased. "Kill the Gomangani!" cried
one.

"Yes," roared another, "kill the Gomangani and the Tarmangani as well."

"Kill the white ape!" screamed Gozan, "he is no ape at all; but a
Gomangani with his skin off."

"Kill Tarzan!" bellowed Gunto. "Kill! Kill! Kill!"

The bulls were now indeed working themselves into the frenzy of
slaughter; but against Tarzan rather than the black man. A shaggy form
charged through them, hurling those it came in contact with to one side
as a strong man might scatter children. It was Taug--great, savage
Taug.

"Who says 'kill Tarzan'?" he demanded. "Who kills Tarzan must kill
Taug, too. Who can kill Taug? Taug will tear your insides from you and
feed them to Dango."

"We can kill you all," replied Gunto. "There are many of us and few of
you," and he was right. Tarzan knew that he was right. Taug knew it;
but neither would admit such a possibility. It is not the way of bull
apes.

"I am Tarzan," cried the ape-man. "I am Tarzan. Mighty hunter; mighty
fighter. In all the jungle none so great as Tarzan."

Then, one by one, the opposing bulls recounted their virtues and their
prowess. And all the time the combatants came closer and closer to one
another. Thus do the bulls work themselves to the proper pitch before
engaging in battle.

Gunto came, stiff-legged, close to Tarzan and sniffed at him, with
bared fangs. Tarzan rumbled forth a low, menacing growl. They might
repeat these tactics a dozen times; but sooner or later one bull would
close with another and then the whole hideous pack would be tearing and
rending at their prey.

Bulabantu, the black man, had stood wide-eyed in wonder from the moment
he had seen Tarzan approaching through the apes. He had heard much of
this devil-god who ran with the hairy tree people; but never before had
he seen

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 6
" "Minulle riittää, että tiedän teidän olevan pelkuri ja roisto", vastasi Tarzan, ja kääntyi kysymään naiselta, oliko mies tehnyt hänelle pahaa, mutta ahdistettu oli hävinnyt.
Page 11
Yhtä vähän olen unohtanut, että teidän uhrautuvan hoitonne avulla toivuin kauheista haavoista, jotka ne olivat minuun iskeneet.
Page 26
"Annan teille miekkosille tilaisuuden säilyttää henkenne.
Page 37
Hetkistä myöhemmin hän oli kiivennyt katolle keveästi ja ketterästi kuin apina.
Page 38
En ollut siellä omasta halustani; minä olen ollut vanki.
Page 40
" "Varmaankin viimeiltaiset ystävänne, monsieur", huomautti Kadur ben Saden kuivasti Tarzanille.
Page 48
Sitten hän lisäsi lyhyesti: "Te olette minun käskyjeni alainen, ja minä käsken teitä jäämään tänne, kunnes palaamme.
Page 67
"Mainitsiko hän koskaan mistään vihollisista?" kysyi kapteeni.
Page 68
Herra Thuran oli saanut tietää, että kaunis neiti Strong Baltimoresta oli ameriikkalainen perijätär -- kovin varakas tyttö jo itsessäänkin ja myöhemmin perivä niin suuren omaisuuden, että näiden mahdollisuuksien ajatteleminen sai herra Thuranin pidättelemään henkeänsä, -- ja koska hän vietti suurimman osan ajastaan noissa hauskoissa mielikuvissa, oli siis ihme, että hän ollenkaan hengitti.
Page 74
Meri oli tyyni, joten haaksihylky keinui vain vienosti aaltoilevin liikkein, mikä oli tyynnyttävää uimarille, joka ei ollut vuorokauteen nukkunut.
Page 75
Muutama askel vielä, ja se olisi Numan hyppäyksen ulottuvilla.
Page 85
"Arabialaiset rosvoilijat ovat palanneet ihmissyöjä-orjainsa kanssa ryöstämään norsunluumme ja naisemme!" KUUDESTOISTA LUKU Norsunluun etsijät Wazirin soturit juoksivat nopeaa hölkkää viidakon läpi kylää kohden.
Page 93
Sheikki käski manyuemalaisten jatkaa matkaa ja puhuessaan viritti pyssynsä hanan ja kohotti aseensa.
Page 106
Hetkiseksi oli jokainen silmä tähdätty keskipäivän aurinkoa kohti, ja sitten parvekkeilla ja alhaalla olevat alkoivat yksiäänisesti laulaa matalaa aavemaista kertaussäveltä.
Page 120
Kun he huomasivat, että siinä tosiaan oli heidän päällikkönsä ilmielävänä eikä mikään ruumiillistunut henki, olivat he ilosta suunniltaan.
Page 125
Hänen tarkat korvansa seurasivat lähestyvän lauman jokaista liikettä.
Page 130
Hän aprikoi, oliko Thuranin ilmoitus sittenkään ollut aivan tarkka.
Page 131
Mutta nähdessään pihan keskellä kivialttarin ja sillä sekä sementtilattialla sen läheisyydessä tummanruskeita täpliä Jane Porter alkoi ihmetellä ja epäillä.
Page 132
Hänen terävät korvansa eroittivat ja tajusivat sen -- se oli kuolemantanssi uhritoimituksen edellä ja ylipapittaren loilotusta.
Page 137
Kyyneleet kumpusivat tytön silmiin hänen nähdessään poloisen painuneet posket, ontot silmät ja kärsimyksen piirtämät juovat ennen niin nuorekkailla ja kauniilla kasvoilla.