Jungle Tales of Tarzan

By Edgar Rice Burroughs

Page 155

of suffering and cruelty. He, himself, was cruel. All the
beasts of the jungle were cruel; but the cruelty of the blacks was of a
different order. It was the cruelty of wanton torture of the helpless,
while the cruelty of Tarzan and the other beasts was the cruelty of
necessity or of passion.

Perhaps, had he known it, he might have credited this feeling of
repugnance at the sight of unnecessary suffering to heredity--to the
germ of British love of fair play which had been bequeathed to him by
his father and his mother; but, of course, he did not know, since he
still believed that his mother had been Kala, the great ape.

And just in proportion as his anger rose against the Gomangani his
savage sympathy went out to Numa, the lion, for, though Numa was his
lifetime enemy, there was neither bitterness nor contempt in Tarzan's
sentiments toward him. In the ape-man's mind, therefore, the
determination formed to thwart the blacks and liberate the lion; but he
must accomplish this in some way which would cause the Gomangani the
greatest chagrin and discomfiture.

As he squatted there watching the proceeding beneath him, he saw the
warriors seize upon the cage once more and drag it between two huts.
Tarzan knew that it would remain there now until evening, and that the
blacks were planning a feast and orgy in celebration of their capture.
When he saw that two warriors were placed beside the cage, and that
these drove off the women and children and young men who would have
eventually tortured Numa to death, he knew that the lion would be safe
until he was needed for the evening's entertainment, when he would be
more cruelly and scientifically tortured for the edification of the
entire tribe.

Now Tarzan preferred to bait the blacks in as theatric a manner as his
fertile imagination could evolve. He had some half-formed conception
of their superstitious fears and of their especial dread of night, and
so he decided to wait until darkness fell and the blacks partially
worked to hysteria by their dancing and religious rites before he took
any steps toward the freeing of Numa. In the meantime, he hoped, an
idea adequate to the possibilities of the various factors at hand would
occur to him. Nor was it long before one did.

He had swung off through the jungle to search for food when the plan
came to him. At first it made him smile a little and then look
dubious, for he still retained a vivid

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 3
Nyt se oli ehdottomasti myöhäistä.
Page 9
Harmaassa muinaisuudessa tuli esi-isiemme osaksi samoja vaikeuksia kuin nyt meille, ehkäpä juuri näissä samoissa aarniometsissä.
Page 13
Kömpelöissä maljakoissa, jotka hän omin käsin oli muovaillut savesta, oli ihania tropiikin kukkia.
Page 33
Näin Tarzan kokeillen oppi oudon aseensa vahvat sekä heikot puolet.
Page 35
Monta päivää he olivat ahmineet lihaa, mutta sitten oli tullut vahvempi joukko-osasto ja yöllä hyökännyt heidän kyläänsä kostaakseen toverien kuoleman.
Page 36
Yö yllätti Kulongan kaukana hänen isänsä kylän paaluaidoista, mutta yhä hänen matkansa määrä oli länteen.
Page 38
Koko päivän Tarzan seurasi Kulongaa liikkuen hänen yllään puissa kuin mikäkin pahahenki.
Page 47
Huulet irvissä hän paljasti valtavat raateluhampaansa, ja hänen pienet verestävät silmänsä kiiluivat ja kuvastivat kauheaa raivoa.
Page 50
Tarzanin teki mieli kurittaa häntä turvautumatta puukkoon tai nuoliin.
Page 51
Se merkitsi pelastusta varmasta kuolemasta.
Page 53
Apinain Tarzan oli alkuaikaisen ihmisen, metsästäjän ja soturin, ruumiillistuma.
Page 75
"Kaivakaa, pojat, tästä", sanoi Snipes osoittaen paikkaa puun juurella.
Page 81
Minä en ole häntä nähnyt, mutta herra Clayton, isä ja herra Philander ovat, ja he sanovat hänen olevan kuin jumala.
Page 89
Hän antoi heti merkin risteilijään, että oli lähetettävä vettä, lääkkeitä ja ruokaa, jolloin vielä toinen vene lähti vaaralliselle retkelle _Arrowin_ luo.
Page 91
Mutta voisiko Tarzan seurata eläinten lakeja? Eikö hän ollut ihminen? Kuinka ihmiset tässä tapauksessa menettelivät? Hän joutui ymmälle, sillä hän ei tietänyt.
Page 95
"Tulkaa luokseni jälleen", kuiskasi tyttö.
Page 103
Toivoisin, että olisitte tutustunut häneen paremmin.
Page 117
"Mutta teidän täytyy oppia syömään keitettyä ruokaa", väitti D'Arnot.
Page 125
" Poliisivirkamies loi heihin ihmettelevän katseen.
Page 135
Suostutteko kanssani avioliittoon?" Ensi kertaa Jane tajusi, kuinka syvällinen.