Jungle Tales of Tarzan

By Edgar Rice Burroughs

Page 110

Behind him the black-maned lion, head flattened, tail
extended, racing, a jungle thoroughbred, across the sunlit clearing.

Ah, but this was life! With death at his heels, Tarzan thrilled with
the joy of such living as this; but would he reach the trees ahead of
the rampant death so close behind?

Gunto swung from a limb in a tree before him. Gunto was screaming
warnings and advice.

"Catch me!" cried Tarzan, and with his heavy burden leaped straight for
the big bull hanging there by his hind feet and one forepaw. And Gunto
caught them--the big ape-man and the dead weight of the slain
she-ape--caught them with one great, hairy paw and whirled them upward
until Tarzan's fingers closed upon a near-by branch.

Beneath, Numa leaped; but Gunto, heavy and awkward as he may have
appeared, was as quick as Manu, the monkey, so that the lion's talons
but barely grazed him, scratching a bloody streak beneath one hairy arm.

Tarzan carried Mamka's corpse to a high crotch, where even Sheeta, the
panther, could not get it. Numa paced angrily back and forth beneath
the tree, roaring frightfully. He had been robbed of his kill and his
revenge also. He was very savage indeed; but his despoilers were well
out of his reach, and after hurling a few taunts and missiles at him
they swung away through the trees, fiercely reviling him.

Tarzan thought much upon the little adventure of that day. He foresaw
what might happen should the great carnivora of the jungle turn their
serious attention upon the tribe of Kerchak, the great ape, but equally
he thought upon the wild scramble of the apes for safety when Numa
first charged among them. There is little humor in the jungle that is
not grim and awful. The beasts have little or no conception of humor;
but the young Englishman saw humor in many things which presented no
humorous angle to his associates.

Since earliest childhood he had been a searcher after fun, much to the
sorrow of his fellow-apes, and now he saw the humor of the frightened
panic of the apes and the baffled rage of Numa even in this grim jungle
adventure which had robbed Mamka of life, and jeopardized that of many
members of the tribe.

It was but a few weeks later that Sheeta, the panther, made a sudden
rush among the tribe and snatched a little balu from a tree where it
had been hidden while its mother sought food. Sheeta got away with his
small prize unmolested. Tarzan

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 5
"Mitä tarkoitatte? Oletteko hullu, kun tällä tavoin taas solvaatte Nikolas Rokoffia?" "Tämä on vastaukseni kirjeeseenne, monsieur", sanoi Tarzan matalalla äänellä ja sitten paiskasi miehen sellaisella voimalla luotaan, että Rokoff lensi koivet harallaan laivankannen kaidetta vasten.
Page 21
Jo aikaisin opin pelkäämään miehiä.
Page 27
"Älkäähän vain unohtako mitään yksityiskohtaa ja muistakaa mainita jokainen nimi", varoitti Tarzan.
Page 36
Rientäkää; te voitte hypätä minun huoneeni takimmaisesta ikkunasta alas kadulle takana.
Page 41
Syntyi tömisevää kavioiden kapsetta, kuului yhteislaukauksia molemmilta puolin, ja arabialaiset vetäytyivät takaisin toistaakseen liikkeensä; mutta nyt oli ainoastaan neljä kahta vastaan.
Page 43
'Enkä sittenkään tiedä', sanoi hän; 'on monta onnettomampaa kohtaloa kuin se, jonka julma ja kauhea viidakko tarjoo herra Tarzanille.
Page 53
" Ei ollut muuta neuvoa kuin jatkaa jalkaisin.
Page 55
Hänen ilonsa tyttären onnellisesta paluusta oli verrattavissa vain hänen kiitollisuuteensa Tarzania kohtaan siitä, että tämä yön vaarojen halki toi tytön turvallisesti kotiin, ja mielihyvään siitä, että tytär oli ajoissa ehtinyt pelastamaan miehen, joka kerran oli hänet pelastanut.
Page 56
Ei, hän ei mainitsisi monsieurin palaamisesta kellekään.
Page 74
Ennenkuin oli montakaan tuntia kulunut, oli hän riisunut loputkin vaatteensa ja ui keveästi ja hankaluuksitta itää kohti.
Page 82
"Haluaisin käydä siellä ja nähdä sen omituisen kaupungin", sanoi Tarzan, "ja saada sen villeiltä asukkailta muutaman palasen niiden keltaista metallia".
Page 92
Ja niin kului päivä -- kiduttava painajaispäivä rosvoille, väsyttävä, mutta hyvin palkittu työpäivä wazireille.
Page 101
Se oli nyt aivan lähellä, mutta sen ponnistusten väliajat kävivät yhä pitemmiksi, ja jokainen liikunto eteenpäin tuntui odottavasta englantilaisesta melkein huomaamattomalta.
Page 107
Tarzan kuuli tämän nurisevan ja mökisevän, kun hän verkalleen meni alhaisemmalle paikalleen.
Page 115
Kauhean karjahduksen kuullessaan oli Thuran.
Page 116
Vasta liian myöhään käsitin, että vastasin siihen, ja senvuoksi työnsin hänet luotani.
Page 126
Tarzan päästi otteensa ja nousi -- hän ei tahtonut surmata, vaan ainoastaan opettaa nuorelle apinalle ja mahdollisille katselijoille, että Apinain Tarzan oli vieläkin mestari.
Page 131
Ehtisikö hän ajoissa pelastamaan? Hän toivoi toivotontakin.
Page 136
Hän otti rakastamansa tytön vahvoille käsivarsilleen eikä suudellut häntä ainoastaan kerran, vaan sata kertaa, kunnes tyttö läähätti hengästyneenä.
Page 140
"Kukahan tuo on?" ihmetteli Tennington puhuen Rokoffille, ja kun venäläinen kohotti silmänsä ja kohtasi apinamiehen suoraan häneen tähdätyn katseen, horjui hän ja kalpeni.