Jungle Tales of Tarzan

By Edgar Rice Burroughs

Page 11

the balance of the
tribe. He was making his way slowly along an elephant path when he
discovered that it was blocked with undergrowth. Now Taug, come into
maturity, was an evil-natured brute of an exceeding short temper. When
something thwarted him, his sole idea was to overcome it by brute
strength and ferocity, and so now when he found his way blocked, he
tore angrily into the leafy screen and an instant later found himself
within a strange lair, his progress effectually blocked,
notwithstanding his most violent efforts to forge ahead.

Biting and striking at the barrier, Taug finally worked himself into a
frightful rage, but all to no avail; and at last he became convinced
that he must turn back. But when he would have done so, what was his
chagrin to discover that another barrier had dropped behind him while
he fought to break down the one before him! Taug was trapped. Until
exhaustion overcame him he fought frantically for his freedom; but all
for naught.

In the morning a party of blacks set out from the village of Mbonga in
the direction of the trap they had constructed the previous day, while
among the branches of the trees above them hovered a naked young giant
filled with the curiosity of the wild things. Manu, the monkey,
chattered and scolded as Tarzan passed, and though he was not afraid of
the familiar figure of the ape-boy, he hugged closer to him the little
brown body of his life's companion. Tarzan laughed as he saw it; but
the laugh was followed by a sudden clouding of his face and a deep sigh.

A little farther on, a gaily feathered bird strutted about before the
admiring eyes of his somber-hued mate. It seemed to Tarzan that
everything in the jungle was combining to remind him that he had lost
Teeka; yet every day of his life he had seen these same things and
thought nothing of them.

When the blacks reached the trap, Taug set up a great commotion.
Seizing the bars of his prison, he shook them frantically, and all the
while he roared and growled terrifically. The blacks were elated, for
while they had not built their trap for this hairy tree man, they were
delighted with their catch.

Tarzan pricked up his ears when he heard the voice of a great ape and,
circling quickly until he was down wind from the trap, he sniffed at
the air in search of the scent spoor of the prisoner. Nor was it long
before there

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 1
Se oli ylennystä, ja hän piti sitä hyvinansaittuna palkintona huolellisesta ja älykkäästä palveluksesta ja portaana tärkeämpiin ja vastuunalaisempiin toimiin, mutta toisaalta hän oli nainut aatelisneito Alice Rutherfordin tuskin kolme kuukautta sitten, ja se ajatus, että pitäisi ottaa kaunis nuori nainen mukaansa troopillisen Afrikan vaaroihin ja yksinäisyyteen, teki hänet alakuloiseksi.
Page 17
Kertshak oli yhtä pelästynyt -- niin suunniltaan, että unohti heittää kädestään hirveän pamahduksen aiheuttajan, ja niin hän karkasi ovesta ulos pitäen pyssyä lujasti puristettuna toisessa kädessään.
Page 33
Onneksi Tarzan ei ollut loukkaantunut putoamisestaan, sillä kissan tavoin hän oli levittänyt kaikki neljä raajaansa välttääkseen tärähdystä.
Page 43
Seuraavana päivänä Tarzan harjoitteli jousen ja nuolien käyttöä jo päivän ensi sarastuksessa.
Page 44
Neljä tuntia hän makaili odottaen tilaisuutta laskeutua huomaamatta maahan ja anastaa haluamansa nuolet, mutta nytpä ei tapahtunutkaan mitään, mikä olisi houkuttanut kyläläiset asumuksistaan.
Page 50
Lähestyessään Tarzan kohotti toista kättään merkiksi, että Terkozin piti lopettaa rääkkäyksensä, sillä vaimo ei ollut hänen omansa, vaan erään vanhan apinan, joka oli aikoja sitten menettänyt taistelukuntonsa eikä siis kyennyt suojelemaan perhettään.
Page 51
Silloin tuli pedon avuksi Tarzanin inhimillisyys, joka heräsi hänessä voiton hetkellä; hän alkoi puhua itselleen järkeä.
Page 58
" "Olen aivan samaa mieltä", vastasi tyttö, "enkä ollenkaan loukkaannu sanoistanne.
Page 63
Jospa voisi herättää hänet tuntoihinsa, ehkäpä he yhdistetyin voimin saisivat pedon karkoitetuksi.
Page 72
Samaan aikaan Jane Porter tapasi kaapista kirjoja ja avatessaan erään nimilehden näki kirjoituksen _John Clayton, Lontoo_.
Page 73
"Olisin pyytänyt heitä jättämään aarteen meille, sillä jos se hukkuu, niin joudun taloudellisesti perikatoon.
Page 86
Jollakin oksalla on hyönteistoukka musertunut pakolaisen jalan alle, ja Tarzan tietää vaistomaisesti, mihin sama jalka koskettaisi seuraavassa hyppäyksessä.
Page 90
Kasvot olivat tavattoman kauniit, ja Tarzan oli hänestä väkevän miehisen kauneuden perikuva, jonka piirteitä eivät raakojen ja alentavien intohimojen jäljet rumentaneet.
Page 95
Nyt oli jo hämärä, ja herra Philander oli kovin likinäköinen.
Page 97
Nyt ehti paikalle muukin joukko, ja yhteislaukaus toisensa perästä laskettiin piilevää vihollista kohti.
Page 112
" "Epäilemättä hän on saanut ainakin yhden lämpimän puolustajan, neiti Porter", sanoi kapteeni Dufranne nauraen.
Page 113
" "Se sopii mainiosti, herra professori.
Page 125
D'Arnot katsoi häneen kummastuen.
Page 129
Sohvalla makasi Clayton.
Page 135
Eikä moitteeton ranskalainen tehonnut yhtä voimakkaasti hänen naiselliseen perusvaistoonsa kuin roteva metsän jumala.