Jungle Tales of Tarzan

By Edgar Rice Burroughs

Page 105

idling about the clearing, the first keen desire
of the morning's hunger having been satisfied. Numa scented them long
before he saw them. Ordinarily he would have turned away in search of
other game, for even Numa respected the mighty muscles and the sharp
fangs of the great bulls of the tribe of Kerchak, but today he kept on
steadily toward them, his bristled snout wrinkled into a savage snarl.

Without an instant's hesitation, Numa charged the moment he reached a
point from where the apes were visible to him. There were a dozen or
more of the hairy, manlike creatures upon the ground in a little glade.
In a tree at one side sat a brown-skinned youth. He saw Numa's swift
charge; he saw the apes turn and flee, huge bulls trampling upon little
balus; only a single she held her ground to meet the charge, a young
she inspired by new motherhood to the great sacrifice that her balu
might escape.

Tarzan leaped from his perch, screaming at the flying bulls beneath and
at those who squatted in the safety of surrounding trees. Had the
bulls stood their ground, Numa would not have carried through that
charge unless goaded by great rage or the gnawing pangs of starvation.
Even then he would not have come off unscathed.

If the bulls heard, they were too slow in responding, for Numa had
seized the mother ape and dragged her into the jungle before the males
had sufficiently collected their wits and their courage to rally in
defense of their fellow. Tarzan's angry voice aroused similar anger in
the breasts of the apes. Snarling and barking they followed Numa into
the dense labyrinth of foliage wherein he sought to hide himself from
them. The ape-man was in the lead, moving rapidly and yet with
caution, depending even more upon his ears and nose than upon his eyes
for information of the lion's whereabouts.

The spoor was easy to follow, for the dragged body of the victim left a
plain trail, blood-spattered and scentful. Even such dull creatures as
you or I might easily have followed it. To Tarzan and the apes of
Kerchak it was as obvious as a cement sidewalk.

Tarzan knew that they were nearing the great cat even before he heard
an angry growl of warning just ahead. Calling to the apes to follow
his example, he swung into a tree and a moment later Numa was
surrounded by a ring of growling beasts, well out of reach of his fangs
and talons

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 0
Kun puhelias isäntäni huomasi, kuinka paljon hän jo oli kertonut minulle ja että yhä pysyin epäilevällä kannalla, otti hänen lapsellinen ylpeytensä suorittaakseen urakan, jonka vanha viini oli aloittanut, ja niin hän kaivoi todistukseksi esille homehtuneita käsikirjoituksia ja Englannin siirtomaaministeriön kuivia virallisia raportteja tukemaan monia ihmeellisen kertomuksen pääpiirteitä.
Page 4
"Ja jos olette taas sekaantunut tämän laivan kurinpitoon ja pistänyt nokkanne asioihin, jotka eivät teitä koske, niin saatte vastata seurauksista, saakeli soikoon.
Page 9
uhkaavan onnettomuuden tunne ja äärimmäinen toivottomuus.
Page 10
"Mikä se oli, John?" "En tiedä, Alice", vastasi Clayton vakavasti, "nyt on liian pimeä eikä voi selvästi nähdä niin kauas.
Page 11
Yöksi he aina laittoivat matkakirstut oven eteen, joten he jo silloin tunsivat olonsa melko turvalliseksi ja nukkuivat mukavasti.
Page 12
milloinkaan ennen nähneet inhimillisiä olentoja, ja kun siis ensi pelko oli haihtunut, tulivat ne yhä lähemmäksi sen merkillisen uteliaisuuden pakoittamina, joka on omiaan viidakon ja tasangon villeille asujamille.
Page 26
Muiden kirjain joukossa oli aapinen, eräitä lasten lukukirjoja, lukuisia kuvakirjoja ja iso sanakirja.
Page 40
Niin nytkin, kun hän varovasti lähestyi Mbongan kylää, hän oli täysin valmistunut joko tappamaan tai itse menettämään henkensä, jos hänet keksittäisiin.
Page 47
"Tule alas, että saisit tuntea vielä suuremman tappajan hampaita! Pakenevatko mahtavat urhot puihin heti, kun vaara lähestyy?" Ja sitten Kertshak päästi yhtenä vyörynä ilmoille heimonsa taisteluhaasteen.
Page 55
Iso mies heilautti käsiään ylöspäin, hänen polvensa notkahtelivat, ja ääntä päästämättä hän tuupertui kuolleena rannalle.
Page 63
Mutta ne pysähtyivät sensijaan taas ovelle ja raapiminen alkoi uudelleen, tällä kertaa yhä rajummin, kun leijona raivoissaan koki murtaa tukevaa ovea, päästäkseen käsiksi turvattomiin uhreihinsa.
Page 69
suojaan, karjuvan Numan juuri loikatessa saadakseen kynsiinsä saaliin, joka oli siltä niin odottamatta siepattu.
Page 70
Hänen hämmästyksekseen se totteli hänen tahtoaan kuin ennenkin.
Page 72
Sovitellessaan lapsen pieniä luita purjekankaan palaseen alkoi herra Philander äkkiä tarkastella kalloa yksityiskohtaisesti.
Page 73
tätä juhlallista toimitusta, mutta erityisesti kiintyi hänen huomionsa Jane Porterin suloisiin kasvoihin ja siroon vartaloon.
Page 74
" "Tiedänpä kylläkin, herra Philander, mutta vaikka me kaikki häntä rakastamme, te yksin kykenette häntä ohjaamaan, sillä mitä tahansa hän teille mahdollisesti sanookin, hän kunnioittaa teidän suurta oppianne, ja siksi hänellä on tavaton luottamus teidän mielipiteisiinne.
Page 85
Siinä ei kursailtu.
Page 125
"Herra Tarzan matkustaa jo huomenna Amerikkaan.
Page 131
en karannut", kuiskasi Jane.
Page 136
En voisi koskaan katsoa sinua enkä ketään muuta kunnon ihmistä silmiin, jos rikkoisin herra Claytonille antamani lupauksen.