Jungle Tales of Tarzan

By Edgar Rice Burroughs

Page 101

them growl; but he did not
even turn his head. He was a beast with a man's brain. The beast in
him refused to show fear in the face of a death which the man-mind
already admitted to be inevitable.

Bukawai, not yet ready to give his victim to the beasts, rushed upon
the hyenas with his knob-stick. There was a short scrimmage in which
the brutes came off second best, as they always did. Tarzan watched
it. He saw and realized the hatred which existed between the two
animals and the hideous semblance of a man.

With the hyenas subdued, Bukawai returned to the baiting of Tarzan; but
finding that the ape-man understood nothing he said, the witch-doctor
finally desisted. Then he withdrew into the corridor and pulled the
latticework barrier across the opening. He went back into the cave and
got a sleeping mat, which he brought to the opening, that he might lie
down and watch the spectacle of his revenge in comfort.

The hyenas were sneaking furtively around the ape-man. Tarzan strained
at his bonds for a moment, but soon realized that the rope he had
braided to hold Numa, the lion, would hold him quite as successfully.
He did not wish to die; but he could look death in the face now as he
had many times before without a quaver.

As he pulled upon the rope he felt it rub against the small tree about
which it was passed. Like a flash of the cinematograph upon the
screen, a picture was flashed before his mind's eye from the storehouse
of his memory. He saw a lithe, boyish figure swinging high above the
ground at the end of a rope. He saw many apes watching from below, and
then he saw the rope part and the boy hurtle downward toward the
ground. Tarzan smiled. Immediately he commenced to draw the rope
rapidly back and forth across the tree trunk.

The hyenas, gaining courage, came closer. They sniffed at his legs;
but when he struck at them with his free arms they slunk off. He knew
that with the growth of hunger they would attack. Coolly,
methodically, without haste, Tarzan drew the rope back and forth
against the rough trunk of the small tree.

In the entrance to the cavern Bukawai fell asleep. He thought it would
be some time before the beasts gained sufficient courage or hunger to
attack the captive. Their growls and the cries of the victim would
awaken him. In

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 19
Ylätasangolla, missä hänen heimonsa liikuskeli, oli vähäinen järvi, ja siinä Tarzan ensi kerran näki kasvonsa kirkkaan, tyynen veden kalvossa.
Page 24
Gorilla otteli lajinsa tavalla, antoi hirveitä.
Page 32
Korvat luimussa se katsoi Tarzania suoraan silmiin ja päästi kuuluville karjuvan taisteluhaasteensa.
Page 34
Hänestä ei elämä milloinkaan ollut yksitoikkoista tai ikävää.
Page 40
Ja kun hän surmasi kostoksi tai itsepuolustuksen vuoksi, niin senkin hän teki ilman erikoista mielenliikutusta.
Page 50
Vihdoin Tarzan kävi asiaan käsiksi olosuhteiden pakosta ja sai tilaisuuden lähteä tai jäädä pienimmänkään tahran himmentämättä hänen villiä kilpeään.
Page 54
Ennen lähtöään sieltä hän kantoi Mirandon ruumiin kylän portille ja pystytti sen paaluvarustusta vasten niin, että kuolleen kasvot näyttivät tähystelevän portinpielen takaa viidakkoon vievälle tielle.
Page 57
Tarzan oli nähnyt kuulutuksensa herättämän hämmästyksen, ja vaikkei hän ymmärtänyt vähääkään näiden outojen ihmisten puheesta, kertoivat heidän liikkeensä ja ilmeensä hänelle paljon.
Page 73
"Tuolla ne menee tiehensä ja me jäädään tälle kirotulle saarelle.
Page 76
Hän otti sen käteensä ja koetti käsitellä sitä samoin kuin oli nähnyt merimiesten tekevän.
Page 77
(Niin sanoo herra Clayton.
Page 84
"Kuten haluatte", vastasi hän.
Page 89
Ranskalainen upseeri sai piankin selville, mikä oli aiheuttanut tämän hirveän tilanteen, sillä kun etsittiin vettä ja viinaa miesten virkistämiseksi, ei tavattu kumpaakaan.
Page 91
Vihreä turve houkutteli pehmeänä ja viileänä.
Page 97
Hänen huutonsa oli hälyttänyt matruusit, ja kymmenkunta miestä juoksi professori Porterin ohi upseerilleen avuksi.
Page 104
.
Page 113
"Aarre on varmasti ollut poissa jo kauan aikaa", jatkoi Clayton.
Page 124
Katsotaanpa, miltä teidän sormienne viivat näyttävät.
Page 125
Jonkin aikaa he tarkkasivat vilkasta katuelämää, kumpikin omiin ajatuksiinsa vaipuneina.
Page 136
" Tarzan otti kuoren ja repäisi sen auki.