Ĉe la koro de la tero

By Edgar Rice Burroughs

Page 62

pri mia freneza celo kaj reveni
kun li al Anorok, sed mia decido restis firma, do li fine adiauxis
min, plene certa, ke li rigardas min la lastan fojon.

Mi bedauxris disigxi de Jxa, cxar mi jam tre forte amikigxis kun li.
Kun lia kasxita urbo sur la insulo Anorok kiel bazo kaj liaj sovagxaj
militistoj kiel eskorto, Perry kaj mi povus fari multe da esplorado,
kaj mi esperis poste reiri al Anorok, se nia fugxplano sukcesus.

Sed restis unu gravega afero unue farenda--almenaux por mi la plej
grava afero--trovi Dian la Bela. Mi volis senkulpigi min pro la
insulto, kiun mi pro nescio faris al sxi, kaj mi volis, nu, mi volis
revidi sxin kaj esti kun sxi.

Laux la montodeklivo mi malsupreniris sur la ravan florkampon kaj
transiris la ondantan pejzagxon al la senombraj obeliskoj, kiuj
gardas la vojojn al la subtera Futra. Kvaronan mejlon de la plej
proksima enirejo, min ekvidis la sagota gardistaro, kaj kvar el la
gorilohomoj fulmrapide sturmis al mi.

Kvankam ili minacis per siaj lancoj kaj kriis kiel sovagxuloj, mi
tute ne atentis ilin kaj trankvile plumarsxis al ili, kvazaux
nekonscia pri ilia ekzisto. Mia konduto efikis al ili gxuste laux
miaj esperoj, cxar kiam ni interproksimigxis, ili cxesigis sian
sovagxan kriadon. Ili evidente atendis, ke vidinte ilin, mi tuj
turnigxos kaj forkuros, tiel donante al ili tion, kion ili plej
sxatis: movigxantan celobjekton, al kiu jxeti siajn lancojn.

"Kion vi faras cxi tie?" kriis unu, kiu poste rekonis min. "Ho! Estas
la sklavo, kiu pretendas esti el alia mondo--kaj kiu fugxis, kiam la
dago amokis en la amfiteatro. Sed kial vi revenis, post via sukcesa
fugxo?"

"Mi ne 'fugxis'," mi respondis. "Mi forkuris nur por eviti la dagon,
kiel aliaj, kaj venis en longan montpasejon, konfuzigxis kaj perdis
la vojon en la antauxmontetoj ekster Futra. Kaj nur nun mi trovis la
revenan vojon."

"Kaj vi revenas libervole al Futra!" ekkriis unu gardisto.

"Al kiu alia loko mi iru?" mi demandis. "Mi estas fremdulo en
Pelucidaro kaj ne konas alian lokon ol Futra. Kial mi ne dezirus esti
en Futra? Cxu oni ne bone nutras kaj bone traktas min? Cxu mi ne
estas felicxa? Kiu povus deziri pli bonan sorton?"

La sagotoj gratis al si la kapon. Cxio cxi estis io nova por ili, do,
cxar ili estis nur stultaj brutoj, ili kondukis min al siaj mastroj,
kiuj laux ili pli kompetente solvos la enigmon de mia reveno, cxar
por ili mem gxi restis ankoraux enigmo.

Mi diris tion al la sagotoj por kasxi la spuron de mia fugxplano. Se
ili kredus min suficxe kontenta pri mia sorto en Futra por libervole
reveni post tiel

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 0
Puunlatvasta metsästämässä.
Page 13
Hänen ensi sanansa herättivät Claytonissa epämääräistä pelkoa.
Page 14
Muuan onneton nuori naaras sattui hellittämään epävarman otteensa korkean oksan latvassa ja mätkähti maahan melkein Kertshakin jalkoihin.
Page 15
Hän onnistui hypyssään, mutta kun hän tarttui toisen puun oksaan, pakotti raju tärähdys pikku apinan hellittämään otteensa, vaikka se pitikin kovasti kiinni emonsa kaulasta, niin että paiskautui kymmenen metrin korkeudesta maahan.
Page 19
Ylätasangolla, missä hänen heimonsa liikuskeli, oli vähäinen järvi, ja siinä Tarzan ensi kerran näki kasvonsa kirkkaan, tyynen veden kalvossa.
Page 33
Se astui ohitse askeleen -- toisen, kolmannenkin, mutta silloin salavihkainen ansa suhahti lentoon.
Page 40
Sen hän vain tajusi, ettei hän ilkeäisi syödä tämän mustan miehen lihaa, ja näin esti perinnäinen, ikivanha vaisto häntä rikkomasta yleisinhimillistä lakia, jonka olemassaolosta hänellä ei ollut pienintäkään tietoa.
Page 41
Hän pani merkille sen äärimmäisen huolellisuuden, jota vaimo noudatti, ettei kiehuva aine saisi vähääkään koskettaa hänen käsiään, ja kun hänen sormelleen kerran pirskahti pisara, kastoi hän hyppysensä kiireesti vesiastiaan, riipaisi kourallisen lehtiä ja pyyhki niillä tahran.
Page 43
Tarzan ei ollut syönyt tänään, ja oli monta kilometriä matkaa sille paikalle, jonne Hortan, metsäkarjun, herkulliset jätteet oli piilotettu.
Page 50
Kun Terkoz näki Tarzanin lähestyvän ilman nuolia, jatkoi hän yhä lyömistään, tahtoen siten.
Page 67
Nyt laukesi Jane Porterin jännitys, ja hän heittäytyi penkille ja purskahti kirkuvaan, hysteeriseen nauruun.
Page 71
" "Hänen.
Page 79
Hänen kirjeensä kuvaili erittäin tarkasti sekä saarta että aarteen paikkaa, ja sitä seurasi liitteenä maailman kömpelötekoisin ja eriskummallisin kartta, jossa sekä puut että kivet oli merkitty X:llä, -- etpä voi aavistaakaan, millaiselta se kartta näytti.
Page 82
Vihdoin Tarzan päätti käydä majalla.
Page 88
_Arrow_ jäi rauhallisesti keinumaan valtameren aalloille, mutta risteilijä lähti verkalleen maata kohti.
Page 90
Edellisen illan merkkilaukauksia ei oltu majassa kuultu, nähtävästi siksi, että he kaikki silloin olivat etsimässä Jane Porteria viidakon tiheikössä, missä ainainen oksien rapina tukahdutti muut äänet.
Page 96
"Päästä sisään, leijona syö minut.
Page 97
D'Arnot antoi varoitushuudon joukoilleen, mutta ennenkuin hän sai revolverinsa esille, oli hänet jo sidottu ja laahattu viidakkoon.
Page 98
.
Page 110
Jokin koetti päästä ovesta sisään.