At the Earth's Core

By Edgar Rice Burroughs

Page 81

later as I rushed in I found myself facing two of the
Mahars. The one who had been there when we entered had been occupied
with a number of metal vessels, into which had been put powders and
liquids as I judged from the array of flasks standing about upon the
bench where it had been working. In an instant I realized what I had
stumbled upon. It was the very room for the finding of which Perry had
given me minute directions. It was the buried chamber in which was
hidden the Great Secret of the race of Mahars. And on the bench beside
the flasks lay the skin-bound book which held the only copy of the
thing I was to have sought, after dispatching the three Mahars in their
sleep.

There was no exit from the room other than the doorway in which I now
stood facing the two frightful reptiles. Cornered, I knew that they
would fight like demons, and they were well equipped to fight if fight
they must. Together they launched themselves upon me, and though I ran
one of them through the heart on the instant, the other fastened its
gleaming fangs about my sword arm above the elbow, and then with her
sharp talons commenced to rake me about the body, evidently intent upon
disemboweling me. I saw that it was useless to hope that I might
release my arm from that powerful, viselike grip which seemed to be
severing my arm from my body. The pain I suffered was intense, but it
only served to spur me to greater efforts to overcome my antagonist.

Back and forth across the floor we struggled--the Mahar dealing me
terrific, cutting blows with her fore feet, while I attempted to
protect my body with my left hand, at the same time watching for an
opportunity to transfer my blade from my now useless sword hand to its
rapidly weakening mate. At last I was successful, and with what seemed
to me my last ounce of strength I ran the blade through the ugly body
of my foe.

Soundless, as it had fought, it died, and though weak from pain and
loss of blood, it was with an emotion of triumphant pride that I
stepped across its convulsively stiffening corpse to snatch up the most
potent secret of a world. A single glance assured me it was the very
thing that Perry had described to me.

And as I grasped it did I think of what it meant to the

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 2
Clayton ja kapteeni vaihtoivat sanoja keskenään, ja edellinen antoi selvästi ymmärtää, että häntä ei miellyttänyt miehistöä kohtaan osoitettu raakuus ja ettei hän sietäisi mitään sellaista sinä aikana, jolloin hän ja lady Greystoke olivat matkustajina laivalla.
Page 4
Ellet varoita kapteenia, niin olet yhtä syypää siihen, mitä ehkä tapahtuu, kuin jos olisit itse auttanut, näitä salahankkeita.
Page 9
Noin sadan metrin päässä rannasta oli pieni tasainen, melkein puuton ala, jolle he päättivät aikaa myöten rakentaa vakituisen majan, mutta toistaiseksi oli heidän mielestään parasta kyhätä puihin pieni lava, jonne eivät ylettyisi paikkakunnan isommat petoeläimet.
Page 13
Luoti oli tehnyt tehtävänsä.
Page 21
Nopeasti hän sätkytteli käsiään ja jalkojaan, koettaen päästä pinnalle, ja kenties johtui ennemmin sattumasta kuin harkinnasta, että hän tällöin teki samoja liikkeitä kuin uiva koira.
Page 36
Hän ei juossut, vaan heimolaistensa tavoin, kun niitä ei hätyytetty, koetti vain välttää taistelua.
Page 55
Ampuma-aseen pamaus, ensimmäinen, mitä Tarzan oli milloinkaan kuullut, sai hänet kummastumaan, mutta ei edes tämä outo ääni voinut järkyttää hänen terveen mielensä tasapainoa.
Page 69
Porter, mutta uskokaa minua, herra, että pian voisin unohtaa huomattavan asemanne tieteellisessä maailmassa ja harmaat hiuksenne.
Page 70
"Jumalan kiitos, professori", kuiskasi herra Philander kiihkeästi, "ette siis ole kuollut?" "No no, herra Philander, no no", rauhoitti professori Porter.
Page 73
Hän ei tiennyt, miksi hänen teki niin kovasti mielensä katsella näitä ihmisiä tai miksi hän oli nähnyt sellaista vaivaa pelastaakseen nuo kolme miestä.
Page 79
Kun isä sitten selitti retken varsinaisen tarkoituksen, lamaantui mieleni kokonaan, sillä tiesinhän hyvin, kuinka haaveileva ja epäkäytännöllinen hän on aina ollut, ja siksi pelkäsin, että häntä taas oli petkutettu, etenkin kun hän kertoi minulle maksaneensa kirjeestä ja kartasta tuhat dollaria.
Page 80
Oh, olisipa hän vain tavallinen amerikkalainen herrasmies! Mutta sehän ei ole hänen syynsä, että kaikessa muussa paitsi syntyperässä hän olisi kunniaksi rakkaalle isänmaalleni, ja se on suurin imarrus, minkä voin miehestä lausua.
Page 85
Tässä mielentilassa heilautellen itseään puusta puuhun hirveä ihmisenkaltainen peto äkkiä tapasi matkallaan kaksi naista.
Page 87
Sitten Tarzan lähestyi taas ja tarttui hänen käsivarteensa.
Page 92
Se oli kuin ihme, ja hän hymyili.
Page 101
"Täällä ei ole monien satojen kilometrien alalla muita ihmisolentoja kuin villejä, neiti Porter.
Page 113
Ilmeisesti oli ikäänkuin raskas paino pudonnut heidän sydämeltään.
Page 122
"Minun ei ole nyt nälkä", kuului Tarzanin lyhyt vastaus.
Page 124
"Levitä nyt oikean kätesi neljä sormea lasille näin", selitti hän D'Arnotille.
Page 135
Sellaisesta aviomiehestä hänen sopisi ylpeillä.