At the Earth's Core

By Edgar Rice Burroughs

Page 18

distended udders explained the reasons for their presence.

My guard halted before one of the huts into which I was pushed; then
two of the creatures squatted down before the entrance--to prevent my
escape, doubtless. Though where I should have escaped to I certainly
had not the remotest conception. I had no more than entered the dark
shadows of the interior than there fell upon my ears the tones of a
familiar voice, in prayer.

"Perry!" I cried. "Dear old Perry! Thank the Lord you are safe."

"David! Can it be possible that you escaped?" And the old man stumbled
toward me and threw his arms about me.

He had seen me fall before the dyryth, and then he had been seized by a
number of the ape-creatures and borne through the tree tops to their
village. His captors had been as inquisitive as to his strange
clothing as had mine, with the same result. As we looked at each other
we could not help but laugh.

"With a tail, David," remarked Perry, "you would make a very handsome
ape."

"Maybe we can borrow a couple," I rejoined. "They seem to be quite the
thing this season. I wonder what the creatures intend doing with us,
Perry. They don't seem really savage. What do you suppose they can
be? You were about to tell me where we are when that great hairy
frigate bore down upon us--have you really any idea at all?"

"Yes, David," he replied, "I know precisely where we are. We have made
a magnificent discovery, my boy! We have proved that the earth is
hollow. We have passed entirely through its crust to the inner world."

"Perry, you are mad!"

"Not at all, David. For two hundred and fifty miles our prospector
bore us through the crust beneath our outer world. At that point it
reached the center of gravity of the five-hundred-mile-thick crust. Up
to that point we had been descending--direction is, of course, merely
relative. Then at the moment that our seats revolved--the thing that
made you believe that we had turned about and were speeding upward--we
passed the center of gravity and, though we did not alter the direction
of our progress, yet we were in reality moving upward--toward the
surface of the inner world. Does not the strange fauna and flora which
we have seen convince you that you are not in the world of your birth?
And the horizon--could it present the strange aspects which we both
noted

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 1
Ei hän William Cecil Claytonin, Greystoken loordin, tähden ollut syntyperäänsä kieltänyt.
Page 2
Heti kavahtivat kreivi ja molemmat muut pelaajat seisaalle.
Page 5
Tunnetko sinä hänet, Olga?" "Olen hänet nähnyt.
Page 9
" "Monsieur Tarzan.
Page 16
"Päinvastoin", vastasi Tarzan hymyillen.
Page 22
Kun hän kuuli Tarzanin tietävän, että hän oli venäläinen urkkija, oli hänen vihaansa apinamiestä kohtaan liittynyt suuri ilmiannon pelko.
Page 26
Paulvitsh ei paljoa merkitse -- hän.
Page 27
On hyvin luultavaa, että olen särkenyt onnellisen kodin.
Page 34
Hän huomaa pian erehdyksensä ja lakkaa meitä väijymästä.
Page 38
Tarzan puhutteli tyttöä kiittäen häntä uhrauksesta, jonka oli tehnyt hänelle, ventovieraalle.
Page 45
Hän ratsasti verkalleen pienen rotkon läpi, jolloin pyssy paukahti hänen takaansa ja luoti suhahti hänen korkkikypärinsä läpi.
Page 74
Meri oli tyyni, joten haaksihylky keinui vain vienosti aaltoilevin liikkein, mikä oli tyynnyttävää uimarille, joka ei ollut vuorokauteen nukkunut.
Page 82
Puihin kiivettyänsä he olivat nähneet varsin hyvin tuon lauman, johon heidän sanojensa mukaan kuului useita isohampaisia uroselefantteja, suuri joukko lehmiä, vasikoita ja täysikasvuisia härkiä, joista saatava norsunluu maksaisi pyytäjän vaivan.
Page 86
Hyökkääjien vauhti väheni.
Page 93
Ja eikö ole luultavampaa, että teemme sen, jos meitä suututatte, kuin meitä totellessanne?" "Ken olet sinä, joka haastat arabialaisten isäntiemme kieltä?" kysyi manyuemalaisten puhemies.
Page 115
"Juokse, Jane!" huusi Clayton.
Page 125
"Etkö muista minua? Yhdessä me ärsytimme Numaa heittelemällä sitä varvuilla ja pähkinöillä korkeiden oksien turvista, kun vielä olimme pikkuapinoita.
Page 129
hm, ei kaikki ruuvit ole ihan -- käsitättehän.
Page 134
Hän ei voinut pitää häntä täällä ja sallia vihollisten katkaista heiltä tietä vapauteen.
Page 141
* * * * * _Tarzanin myöhempiä seikkailuja kerrotaan teoksessa_ .