At the Earth's Core

By Edgar Rice Burroughs

Page 16

off worrying the great brute to come slinking
with bared fangs toward me, and as I turned to run toward the trees
again to seek safety among the lower branches, I saw a number of the
man-apes leaping and chattering in the foliage of the nearest tree.

Between them and the beasts behind me there was little choice, but at
least there was a doubt as to the reception these grotesque parodies on
humanity would accord me, while there was none as to the fate which
awaited me beneath the grinning fangs of my fierce pursuers.

And so I raced on toward the trees intending to pass beneath that which
held the man-things and take refuge in another farther on; but the
wolf-dogs were very close behind me--so close that I had despaired of
escaping them, when one of the creatures in the tree above swung down
headforemost, his tail looped about a great limb, and grasping me
beneath my armpits swung me in safety up among his fellows.

There they fell to examining me with the utmost excitement and
curiosity. They picked at my clothing, my hair, and my flesh. They
turned me about to see if I had a tail, and when they discovered that I
was not so equipped they fell into roars of laughter. Their teeth were
very large and white and even, except for the upper canines which were
a trifle longer than the others--protruding just a bit when the mouth
was closed.

When they had examined me for a few moments one of them discovered that
my clothing was not a part of me, with the result that garment by
garment they tore it from me amidst peals of the wildest laughter.
Apelike, they essayed to don the apparel themselves, but their
ingenuity was not sufficient to the task and so they gave it up.

In the meantime I had been straining my eyes to catch a glimpse of
Perry, but nowhere about could I see him, although the clump of trees
in which he had first taken refuge was in full view. I was much
exercised by fear that something had befallen him, and though I called
his name aloud several times there was no response.

Tired at last of playing with my clothing the creatures threw it to the
ground, and catching me, one on either side, by an arm, started off at
a most terrifying pace through the tree tops. Never have I experienced
such a journey before or since--even now I oftentimes awake from a deep
sleep haunted by the

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 2
Verkalleen läheni käsi kreiviä, ja sitten tuo esine sujautettiin hyvin näppärästi kreivin taskuun.
Page 10
"Olen jo kuullut selkkauksesta korttipelissä.
Page 13
Monet kerrat, vaikka Tarzan ei sitä tiennyt, oli häntä seurattu tästä ja muista huvipaikoista, mutta harvoin, jos koskaan, hän oli ollut yksinään.
Page 14
Ikäänkuin vähäisimmästäkin kolauksesta särkyvä hauras raakku varisi hänestä sivistyksen ohut silaus, ja kymmenen tukevaa roistoa huomasi olevansa suljettuna samaan pieneen karsinaan hurjan villipedon kanssa, jonka teräslihaksiin verrattuina heidän vähäiset voimansa olivat aivan turhat.
Page 26
" Muutamaa minuuttia myöhemmin hän sanoi poliisimiehelle hyvästi, ja taskussaan pieni paperiliuska, jolle oli kirjoitettu erään jokseenkin huonomaineisessa kaupunginosassa sijaitsevan talon osoite, hän astui rivakasti lähimmän auton luo.
Page 41
Mutta joku tuli liian lähelle, sillä Tarzan oli tottunut käyttämään silmiään viidakkoyön pimeydessä, jota täydellisempää pimentoa ei tällä puolen haudan ole.
Page 42
Sitten hän käänsi hevosensa pään ja ratsasti verkalleen takaisin Bu Saadaan.
Page 52
Yhä lähemmäksi ja lähemmäksi.
Page 64
"Varmaankin minulla on ollut kunnia tavata monsieur joskus ennenkin", sanoi Tarzan, "vaikka en voi muistaa missä tilaisuudessa".
Page 68
Neiti Strong oli hänelle kertonut, että hän äitineen kävisi siellä viimemainitun veljeä tervehtimässä, -- eivät olleet määränneet oleskelunsa aikaa, mutta luultavasti sitä jatkuisi kuukausia.
Page 78
Se oli astunut noin kaksitoista askelta, kun Tarzanin köysi sen jälleen pysähdytti.
Page 89
"Palaamme yöksi leiripaikkaamme, kaadettujen norsujen luo.
Page 91
Asettaen kämmenensä torveksi hän huusi äänekkäästi arabiankielellä: "Älkää sytyttäkö majoja, tai me tapamme teidät kaikki! Älkää sytyttäkö majoja, tai me tapamme teidät kaikki!" Hän toisti nuo sanat enemmän kuin kymmenen kertaa.
Page 103
täytyi melko lailla rohkaista ja kehoitella neekerejä estääkseen heidät hetikohta luopumasta seikkailusta ja rientämästä takaisin laaksoa pitkin kallioita kohti, joiden yli olivat edellisenä päivänä kiivenneet.
Page 110
Se johtunee siitä, että vain alemman kansanluokan miehiä jäi tänne suuren onnettomuuden jälkeen, jotavastoin temppelit olivat täynnä rodun jaloimpia tyttäriä.
Page 115
Juuri sitä ennen oli sattunut seikkailu, joka oli vähällä lopettaa kärsimykset kahdelta heistä -- lopettaa ne iäksi viidakon julmalla ja kauhealla tavalla.
Page 121
Numa oli jo hyppäämäisillään.
Page 123
Mutta pian ne pistäytyivät taas esille, kun tyttö ei osoittanut mitään hämmentymisen merkkejä puussa makaavan miehen alituisen vaikerruksen johdosta.
Page 125
Pian ilmestyivät karvaiset kasvot matalampien oksien sekaan häntä vastapäätä.
Page 141
* * * * * _Tarzanin myöhempiä seikkailuja kerrotaan teoksessa_ .