At the Earth's Core

By Edgar Rice Burroughs

Page 32

it;
but he only shrugged his shoulders and continued a longwinded prayer he
had been at for some time. He was wont to say that the only redeeming
feature of our captivity was the ample time it gave him for the
improvisation of prayers--it was becoming an obsession with him. The
Sagoths had begun to take notice of his habit of declaiming throughout
entire marches. One of them asked him what he was saying--to whom he
was talking. The question gave me an idea, so I answered quickly
before Perry could say anything.

"Do not interrupt him," I said. "He is a very holy man in the world
from which we come. He is speaking to spirits which you cannot see--do
not interrupt him or they will spring out of the air upon you and rend
you limb from limb--like that," and I jumped toward the great brute
with a loud "Boo!" that sent him stumbling backward.

I took a long chance, I realized, but if we could make any capital out
of Perry's harmless mania I wanted to make it while the making was
prime. It worked splendidly. The Sagoths treated us both with marked
respect during the balance of the journey, and then passed the word
along to their masters, the Mahars.

Two marches after this episode we came to the city of Phutra. The
entrance to it was marked by two lofty towers of granite, which guarded
a flight of steps leading to the buried city. Sagoths were on guard
here as well as at a hundred or more other towers scattered about over
a large plain.



V

SLAVES


AS WE DESCENDED THE BROAD STAIRCASE WHICH led to the main avenue of
Phutra I caught my first sight of the dominant race of the inner world.
Involuntarily I shrank back as one of the creatures approached to
inspect us. A more hideous thing it would be impossible to imagine.
The all-powerful Mahars of Pellucidar are great reptiles, some six or
eight feet in length, with long narrow heads and great round eyes.
Their beak-like mouths are lined with sharp, white fangs, and the backs
of their huge, lizard bodies are serrated into bony ridges from their
necks to the end of their long tails. Their feet are equipped with
three webbed toes, while from the fore feet membranous wings, which are
attached to their bodies just in front of the hind legs, protrude at an
angle of 45 degrees toward the rear, ending in sharp points several
feet above their bodies.

I glanced at

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 1
Tämä toimi herätti hänen mielessään sekä ylpeyttä että levottomuutta.
Page 14
Vasta vähitellen hän pääsi selville asemansa kauheudesta, ja epäiltävää on, ymmärsikö hän milloinkaan täysin, mikä tavaton suru ja peloittava vastuu oli tullut hänen yksin kannettavaksensa nyt, kun oli pidettävä huolta pienoisesta olennosta, joka vielä oli rintalapsi.
Page 18
Kului tunti, ennenkuin apinat jälleen rohkenivat lähestyä majaa jatkaakseen tutkisteluaan, ja vihdoin päästessään näin pitkälle he huomasivat kiusakseen oven olevan kiinni, vieläpä niin lujasti, etteivät sille mitään mahtaneet.
Page 23
Mutta missään ei ollut kuvia hänen omasta kansastaan, sellaisia, jotka olisivat olleet Kertshakin, Tublatin tai Kaalan näköisiä.
Page 27
Muiden kuin nimisanain merkityksestä ja käytöstä hänellä oli vain perin heikot ja hämärät käsitteet.
Page 28
Hän edistyi yhä pitemmälle.
Page 33
Hetkisen riippui levällään oleva silmukka leijonan pään yllä kuin käärme, mutta samassa kuin peto katsahti ylöspäin, keksiäkseen mistä suopungin suhahdus oli lähtöisin, kiertyi, köysi sen kaulaan.
Page 47
"Tule alas, Tarzan, suuri tappaja!" huusi Kertshak.
Page 51
Hitaasti puristui apinan iso pää yhä alemmaksi rintaa vasten.
Page 53
Hän antoi kahden ensimmäisen juosta alitsensa, mutta kun kolmas tuli, kietoutui silmukka mustan kaulaan.
Page 64
Luoti oli vain tehnyt kipeän haavan toiseen olkaan.
Page 70
Sitten hän suoristautui ja tunnusteli tomumajansa eri osia.
Page 73
"He lupasivat jättää meille kiväärejä ja ampumatarpeita", huomautti Clayton.
Page 83
" "Gorillako, Esmeralda?" kysyi herra Philander, ja kaikki kolme miestä voivat tuskin henkeään.
Page 88
Clayton näki molempien alusten kääntyvän.
Page 98
Ilta oli siis jokseenkin myöhäinen, kun kaikki olivat koolla ja kuolontanssi alkoi tuomitun upseerin ympärillä.
Page 101
Ne olivat neekereitä, mutta hän on valkoinen -- ja lisäksi kelpo mies.
Page 104
Sillä oikeastaan hän katui kiittämättömyyttään sitä miestä kohtaan, joka oli pelastanut hänet ja kaikkien hänen seuralaistensa hengen eikä milloinkaan tehnyt heille pahaa.
Page 129
"Oma autoni saa jäädä tänne.
Page 136
Mutta hän ei nähnyt mitään ulkona.