At the Earth's Core

By Edgar Rice Burroughs

Page 25

man?" she answered my question with
another.

"They do not, where I come from," I replied. "Sometimes they run after
them."

But she could not understand. Nor could I get her to grasp the fact
that I was of another world. She was quite as positive that creation
was originated solely to produce her own kind and the world she lived
in as are many of the outer world.

"But Jubal," I insisted. "Tell me about him, and why you ran away to
be chained by the neck and scourged across the face of a world."

"Jubal the Ugly One placed his trophy before my father's house. It was
the head of a mighty tandor. It remained there and no greater trophy
was placed beside it. So I knew that Jubal the Ugly One would come and
take me as his mate. None other so powerful wished me, or they would
have slain a mightier beast and thus have won me from Jubal. My father
is not a mighty hunter. Once he was, but a sadok tossed him, and never
again had he the full use of his right arm. My brother, Dacor the
Strong One, had gone to the land of Sari to steal a mate for himself.
Thus there was none, father, brother, or lover, to save me from Jubal
the Ugly One, and I ran away and hid among the hills that skirt the
land of Amoz. And there these Sagoths found me and made me captive."

"What will they do with you?" I asked. "Where are they taking us?"

Again she looked her incredulity.

"I can almost believe that you are of another world," she said, "for
otherwise such ignorance were inexplicable. Do you really mean that
you do not know that the Sagoths are the creatures of the Mahars--the
mighty Mahars who think they own Pellucidar and all that walks or grows
upon its surface, or creeps or burrows beneath, or swims within its
lakes and oceans, or flies through its air? Next you will be telling
me that you never before heard of the Mahars!"

I was loath to do it, and further incur her scorn; but there was no
alternative if I were to absorb knowledge, so I made a clean breast of
my pitiful ignorance as to the mighty Mahars. She was shocked. But
she did her very best to enlighten me, though much that she said was as
Greek would have been to her. She described the

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 0
XI.
Page 1
Kapteeni, joka kyllä oli pätevä merimies, kohteli alaisiaan eläimellisen raa'asti.
Page 5
Siinä varoitettiin.
Page 10
"Mikä se oli, John?" "En tiedä, Alice", vastasi Clayton vakavasti, "nyt on liian pimeä eikä voi selvästi nähdä niin kauas.
Page 11
Ikkuna-aukkoon hän sovitti tuuman vahvuisia puikkoja kohti- ja vaakasuoraan ja yhdisti ne toisiinsa niin tukevasti ristikoksi, että se saattoi kestää voimakkaankin eläimen ryntäyksen.
Page 12
Mies huitaisi kirveellään olan takaa, mutta väkevä peto.
Page 23
Nämä kuvat huvittivat häntä tavattomasti.
Page 26
Sitten hän meni majan luo, sai pian avatuksi lukon ja astui sisään.
Page 47
Lyhyt, leveä niska oli kuin kimppu rautaisia jänteitä, paksumpi kuin hänen kallonsa, joten pää näytti vain pieneltä kasvannaiselta lihaskasan keskellä.
Page 54
Sitten oli Mirandon kauhunhuuto saanut heidät katsomaan taakseen, ja he olivat nähneet mitä kamalimman näyn: kumppanin ruumis kohosi puihin, hänen kätensä ja jalkansa huitoivat ilmaa ja kieli riippui avoimesta suusta.
Page 55
Noin kaksikymmentä sielua heitä oli kaikkiaan, jos voi myöntää, että myöskin viidellätoista merimiehellä oli tämä jumalallinen kipinä, sillä heidän raa'at roistomaiset kasvonsa tekivät heidät todellakin verenhimoisten elukkain näköisiksi.
Page 58
" "Olen aivan samaa mieltä", vastasi tyttö, "enkä ollenkaan loukkaannu sanoistanne.
Page 62
Hänen piti siis osata englantia.
Page 68
"Kuten sanoin, herra Philander.
Page 72
Samaan aikaan Jane Porter tapasi kaapista kirjoja ja avatessaan erään nimilehden näki kirjoituksen _John Clayton, Lontoo_.
Page 75
Tarzan, joka oli hievahtamatta tarkannut äskeistä näytelmää, istui kauan aikaa miettimässä näiden kummien olentojen vehkeitä.
Page 90
Kun ne, jotka vielä voitiin pelastaa, olivat kylliksi tointuneet, sai ranskalainen komentaja kuulla koko jutun, mutta miehet olivat liian oppimattomia osatakseen tarkoin näyttää sen paikan, minne professori seurueineen oli jätetty, ja siksi täytyi risteilijän verkalleen kulkea pitkin rannikkoa, laukaista tavan takaa kanuunansa merkiksi ja kaukoputkilla tutkistella joka soppea rannikolla.
Page 104
"Niin, neiti Porter, he olivat -- ihmissyöjiä", sanoi Clayton melkein katkerasti, sillä hänenkin mieleensä oli tullut metsäläinen, ja merkillinen järjetön mustasukkaisuus, jota hän oli tuntenut pari päivää aikaisemmin, valtasi hänet jälleen.
Page 125
Varmana saa pitää, ettei koko maailmassa ole kahta ihmistä, joiden kaikkien sormenpäiden viivat olisivat samanlaiset.
Page 126
.