At the Earth's Core

By Edgar Rice Burroughs

Page 111

of the forest at the point where we had first
penetrated to the surface of the inner world. Dian would not listen to
any arrangement for my going which did not include her, and I was not
sorry that she wished to accompany me, for I wanted her to see my
world, and I wanted my world to see her.

With a large force of men we marched to the great iron mole, which
Perry soon had hoisted into position with its nose pointed back toward
the outer crust. He went over all the machinery carefully. He
replenished the air tanks, and manufactured oil for the engine. At
last everything was ready, and we were about to set out when our
pickets, a long, thin line of which had surrounded our camp at all
times, reported that a great body of what appeared to be Sagoths and
Mahars were approaching from the direction of Phutra.

Dian and I were ready to embark, but I was anxious to witness the first
clash between two fair-sized armies of the opposing races of
Pellucidar. I realized that this was to mark the historic beginning of
a mighty struggle for possession of a world, and as the first emperor
of Pellucidar I felt that it was not alone my duty, but my right, to be
in the thick of that momentous struggle.

As the opposing army approached we saw that there were many Mahars with
the Sagoth troops--an indication of the vast importance which the
dominant race placed upon the outcome of this campaign, for it was not
customary with them to take active part in the sorties which their
creatures made for slaves--the only form of warfare which they waged
upon the lower orders.

Ghak and Dacor were both with us, having come primarily to view the
prospector. I placed Ghak with some of his Sarians on the right of our
battle line. Dacor took the left, while I commanded the center.
Behind us I stationed a sufficient reserve under one of Ghak's head
men. The Sagoths advanced steadily with menacing spears, and I let
them come until they were within easy bowshot before I gave the word to
fire.

At the first volley of poison-tipped arrows the front ranks of the
gorilla-men crumpled to the ground; but those behind charged over the
prostrate forms of their comrades in a wild, mad rush to be upon us
with their spears. A second volley stopped them for an instant, and
then my reserve sprang through the openings in the firing line

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 2
Malttamatta edes nousta hän vetäisi revolverin taskustaan ja laukaisi suoraan edessään olevaan valtavaan lihasvuoreen.
Page 3
"Ihan murhatöitä he aikovat, herra, muistakaa minun sanoneeni.
Page 4
"Sinun pitäisi heti varoittaa kapteenia, John.
Page 6
Roteva neekeri halkaisi kirveellään kapteenin pään otsasta leukaan, ja hetkeä myöhemmin olivat toisetkin sortuneet kymmenien iskujen ja luotien surmaamina tai haavoittamina.
Page 25
Hellästi kantoi Kaala hänet synkän viidakon läpi heimon oleskelupaikalle, istui sitten monta päivää ja yötä hänen vierellään, hoiti häntä, toi hänelle ruokaa ja vettä ja karkoitti kärpäset ja muut itikat hänen hirveistä haavoistaan.
Page 30
Niinpä hän nytkin pujotteli tappelevain apinain lomitse, tavoitellen osuutta, jota hänen voimansa ei olisi voinut hänelle milloinkaan hankkia.
Page 32
Pimeyttä halkovan salaman valossa näkyi hurjasti heiluvia oksia, viuhuvia lonkeroita ja taipuvia runkoja.
Page 36
Yö yllätti Kulongan kaukana hänen isänsä kylän paaluaidoista, mutta yhä hänen matkansa määrä oli länteen.
Page 38
Hän oli ennenkin nähnyt tulta, mutta vain silloin, kun Ara, salama, oli iskenyt johonkin korkeaan puuhun.
Page 51
Nyt hän ponnisteli saadakseen saman otteen vasemmalla kädellään, ja hetken päästä Terkozin häränniska ritisi kokonelsonin puserruksesta.
Page 59
Sitten he kädet toistensa ympärille kiedottuina istuutuivat penkille ja -- odottivat.
Page 63
Mutta äkkiä rapina loppui, ja taas neito kuuli suurten käpäläin astelevan majan ympärillä.
Page 65
Äkkiä he saapuivat aukealle paikalle majan luo.
Page 85
Mutta Jane Porter ei menettänyt tajuntaansa.
Page 94
sallinut, vaan piteli kiinni hänen käsiään, kun hän oli itsepäinen.
Page 111
"Ja kuinka hän muuten olisikaan voinut elää niin kauan viidakon petojen ja villien parissa, ellei hänestä olisi tullut niiden kaltainen.
Page 118
Silloin käsitätte, että aivot vievät lihaksista voiton ja kohottavat ihmisen kaikkea viidakon väkeä mahtavammaksi.
Page 120
" "No mennään sitten", sanoi Tarzan, "ja esittäytykäämme surmattaviksi!" Ja hän lähti suoraan yli kentän pää pystyssä, troopillisen auringon paahtaessa hänen kiiltävää ruskeata ihoaan.
Page 129
Heissä oli äkkiä herännyt omituinen luottamus outoon mieheen, niin että he uskoivat juuri hänen voivan pelastaa Jane Porterin, jos se muuten enää olisi mahdollista.
Page 132
"Älkää, älkää sanoko niin", moitti tyttö.