At the Earth's Core

By Edgar Rice Burroughs

Page 108

you happen not to have
heard of the Darel Az, or the white cliffs, or the Mountains of the
Clouds you feel that there is something lacking, and long for the good
old understandable northeast and southwest of the outer world.

We had barely entered the great plain when we discovered two enormous
animals approaching us from a great distance. So far were they that we
could not distinguish what manner of beasts they might be, but as they
came closer, I saw that they were enormous quadrupeds, eighty or a
hundred feet long, with tiny heads perched at the top of very long
necks. Their heads must have been quite forty feet from the ground.
The beasts moved very slowly--that is their action was slow--but their
strides covered such a great distance that in reality they traveled
considerably faster than a man walks.

As they drew still nearer we discovered that upon the back of each sat
a human being. Then Dian knew what they were, though she never before
had seen one.

"They are lidis from the land of the Thorians," she cried. "Thoria
lies at the outer verge of the Land of Awful Shadow. The Thorians
alone of all the races of Pellucidar ride the lidi, for nowhere else
than beside the dark country are they found."

"What is the Land of Awful Shadow?" I asked.

"It is the land which lies beneath the Dead World," replied Dian; "the
Dead World which hangs forever between the sun and Pellucidar above the
Land of Awful Shadow. It is the Dead World which makes the great
shadow upon this portion of Pellucidar."

I did not fully understand what she meant, nor am I sure that I do yet,
for I have never been to that part of Pellucidar from which the Dead
World is visible; but Perry says that it is the moon of Pellucidar--a
tiny planet within a planet--and that it revolves around the earth's
axis coincidently with the earth, and thus is always above the same
spot within Pellucidar.

I remember that Perry was very much excited when I told him about this
Dead World, for he seemed to think that it explained the hitherto
inexplicable phenomena of nutation and the precession of the equinoxes.

When the two upon the lidis had come quite close to us we saw that one
was a man and the other a woman. The former had held up his two hands,
palms toward us, in sign of peace, and I had answered him in kind, when
he suddenly gave a cry

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 0
Kadonnut aarre.
Page 2
Vaikka miehen ääni oli yrmeä, olivat hänen sanansa kuitenkin ilmeisesti tarkoittaneet hyvää.
Page 4
"Ja jos olette taas sekaantunut tämän laivan kurinpitoon ja pistänyt nokkanne asioihin, jotka eivät teitä koske, niin saatte vastata seurauksista, saakeli soikoon.
Page 6
Pientä päällystöryhmää vastassa oli Fuwaldan koko kirjava miehistö, jonka etunenässä oli Musta Mikko.
Page 12
Hän näki apinan rientävän katkaisemaan Claytonilta pakotietä niin nopeasti, että sellainen vauhti suorastaan hämmästytti noin isossa ja kömpelössä elukassa.
Page 13
Kömpelöissä maljakoissa, jotka hän omin käsin oli muovaillut savesta, oli ihania tropiikin kukkia.
Page 17
Käyttäen pitkiä käsivarsiaan kuten ihmiset kainalosauvoja ja joka askeleella heilauttaen suurta ruhoaan puolelta toiselle kuningasapina harppaili majassa, murahteli äkäisesti ja päästi silloin tällöin korvia vihlovan kiljahduksen, joka oli viidakon villeistä äänistä kauhein.
Page 28
Hän harjoitteli suopunkinsa heittämistä ja käsitteli terävää veistä, jota oli oppinut pitämään kunnossa hiomalla sitä sileihin kiviin.
Page 32
Pimeyttä halkovan salaman valossa näkyi hurjasti heiluvia oksia, viuhuvia lonkeroita ja taipuvia runkoja.
Page 34
Leijona oli taas polulla, mistä se saattoi nähdä konnankujeen tekijän.
Page 42
Seinillä riippui aseita -- pitkiä keihäitä, oudonmuotoisia puukkoja ja pari kapeaa kilpeä.
Page 45
Tästä päivästä lähtien he toivatkin päivittäin nuolien katoomispaikalle ison puun alle ruoka-uhrin, koettaen siten lepyttää mahtavaa haltiaa.
Page 47
Huitoen ja lyöden suunnattomilla käsillään hän ehti tappaa ja ruhjoa kymmenkunta apinaa, ennenkuin heimo pääsi pakoon metsän puihin.
Page 72
Luultiin hänen hukkuneen mereen.
Page 87
Silloin Tarzan teki juuri niin, kuin hänen ensimmäiset esi-isänsä olivat tehneet.
Page 91
Hän melkein odotti murhaavaa iskua, joka toisi hänelle unohdusta ja rauhaa.
Page 93
Sitten Tarzan ojensi kätensä, otti häneltä medaljongin ja tutki muotokuvia, yhä näyttäen yllätyksen ja ilmeisen mielenkiinnon merkkejä.
Page 119
Hän istuu Alicen sylissä pöydän ääressä, kun kirjoitan -- onnellinen, terve ja kaunismuotoinen lapsi.
Page 127
"Ostatte minut muutamilla vaivaisilla dollareilla.
Page 136
" "Minä en voi ilmoittaa hänelle, Tarzan", sanoi tyttö.