At the Earth's Core

By Edgar Rice Burroughs

Page 107

and Dian made me come back to the cave. She said that I mustn't
exercise, or it might prove fatal--if it had been a full-grown snake
that struck me she said, I wouldn't have moved a single pace from the
nest--I'd have died in my tracks, so virulent is the poison. As it was
I must have been laid up for quite a while, though Dian's poultices of
herbs and leaves finally reduced the swelling and drew out the poison.

The episode proved most fortunate, however, as it gave me an idea which
added a thousand-fold to the value of my arrows as missiles of offense
and defense. As soon as I was able to be about again, I sought out
some adult vipers of the species which had stung me, and having killed
them, I extracted their virus, smearing it upon the tips of several
arrows. Later I shot a hyaenodon with one of these, and though my
arrow inflicted but a superficial flesh wound the beast crumpled in
death almost immediately after he was hit.

We now set out once more for the land of the Sarians, and it was with
feelings of sincere regret that we bade good-bye to our beautiful
Garden of Eden, in the comparative peace and harmony of which we had
lived the happiest moments of our lives. How long we had been there I
did not know, for as I have told you, time had ceased to exist for me
beneath that eternal noonday sun--it may have been an hour, or a month
of earthly time; I do not know.



XV

BACK TO EARTH


WE CROSSED THE RIVER AND PASSED THROUGH THE mountains beyond, and
finally we came out upon a great level plain which stretched away as
far as the eye could reach. I cannot tell you in what direction it
stretched even if you would care to know, for all the while that I was
within Pellucidar I never discovered any but local methods of
indicating direction--there is no north, no south, no east, no west.
UP is about the only direction which is well defined, and that, of
course, is DOWN to you of the outer crust. Since the sun neither rises
nor sets there is no method of indicating direction beyond visible
objects such as high mountains, forests, lakes, and seas.

The plain which lies beyond the white cliffs which flank the Darel Az
upon the shore nearest the Mountains of the Clouds is about as near to
any direction as any Pellucidarian can come. If

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 1
.
Page 5
Olga de Coude muutti puheenaihetta.
Page 19
Hän juttelisi siitä jokaiselle, jonka laivalla tapaisi, ja maihin noustuamme hän kertoisi koko tarinan sanomalehtimiehille.
Page 20
"Ja mitä te ihmettelette?" kysyi tämä hymyillen.
Page 22
Kreivitär ei halunnut häntä rakastaa eikä toivonut hänen rakkauttansa.
Page 29
Tyytyväinen hymyily miedonsi hänen ankaria piirteitään, kun hän ajatteli sitä päivien päivää, jolloin oli ollut aarniometsän syvyydessä kahdenkesken Jane Porterin kanssa.
Page 37
Hän nosti toisen jalkansa ikkunalaudalle ja pisti päänsä ulos, mutta ei katsonut alaspäin.
Page 45
Jos osoitatte kirjeenne minulle laivaan, tulevat ne kyllä lopuksi perille.
Page 50
Ne hiipivät hänen takanaan ja lähestyivät häntä kohti hiljaa.
Page 54
Hän oli oppinut kaipaamaan toveruutta, mutta hänen onnettomuudekseen useimmat hänen tuntemistaan miehistä rakastivat enemmän puhtaita liinavaatteita ja kerhojansa kuin alastomuutta ja aarniometsää.
Page 61
Toisinaan tunkeutui esille ajatus, että.
Page 75
Matalalla oksalla hän kyyhötti polun yläpuolella.
Page 84
Ja niinpä tapahtui, että ennenkuin elefantti huomasi uuden vihollisensa hypänneen pois ladulta, Tarzan oli työntänyt rautakärkisen keihäänsä valtavan olkapään takaa suoraan sen hurjaan sydämeen ja paksunahkainen kellahti kuolleena apinamiehen jalkojen juureen.
Page 92
Hänen pisti päähänsä, että voisi vieläkin saada heistä melkoista huvia, minkätähden hän taas huusi heille tilapäisen torvensa läpi.
Page 95
Olihan hän alkanut ihan ensimmäiseltä asteelta.
Page 116
" "Mutta, Jane", huudahti toinen, "mitä sinä tarkoitat? Mitä yhteyttä on sallimuksen avulla saadulla pelastumisellamme sinun tunteittesi muutoksen kanssa? Olet vain herpaantunut -- huomenna olet oma itsesi jälleen.
Page 118
Hänen istuessaan mietiskellen tämän omituisen käytävän ja sen huipun laatua ja tarkoitusta, vierähti kuu aukon yläpuolelle heittäen pehmeän hopeisen valosuihkun tähän varjoiseen paikkaan.
Page 121
Ei saanut tuhlata sekuntiakaan.
Page 126
Muutaman päivän olivat pienokaisiaan imettävät emoapinat epäluuloisia häntä kohtaan, ja kun hän uskaltausi liian lähelle niitä, hyökkäsivät ne häntä kohti kidat avoinna ja kamalasti karjuen.
Page 133
Hetkisen seisoi Oparin neito silmät ammollaan tuijottaen.