A Princess of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 89

so much depended upon secrecy and dispatch, I hugged the
shadows of the buildings, ready at an instant's warning to leap into
the safety of a nearby door or window. Thus I moved silently to the
great gates which opened upon the street at the back of the court, and
as I neared the exit I called softly to my two animals. How I thanked
the kind providence which had given me the foresight to win the love
and confidence of these wild dumb brutes, for presently from the far
side of the court I saw two huge bulks forcing their way toward me
through the surging mountains of flesh.

They came quite close to me, rubbing their muzzles against my body and
nosing for the bits of food it was always my practice to reward them
with. Opening the gates I ordered the two great beasts to pass out,
and then slipping quietly after them I closed the portals behind me.

I did not saddle or mount the animals there, but instead walked quietly
in the shadows of the buildings toward an unfrequented avenue which led
toward the point I had arranged to meet Dejah Thoris and Sola. With
the noiselessness of disembodied spirits we moved stealthily along the
deserted streets, but not until we were within sight of the plain
beyond the city did I commence to breathe freely. I was sure that Sola
and Dejah Thoris would find no difficulty in reaching our rendezvous
undetected, but with my great thoats I was not so sure for myself, as
it was quite unusual for warriors to leave the city after dark; in fact
there was no place for them to go within any but a long ride.

I reached the appointed meeting place safely, but as Dejah Thoris and
Sola were not there I led my animals into the entrance hall of one of
the large buildings. Presuming that one of the other women of the same
household may have come in to speak to Sola, and so delayed their
departure, I did not feel any undue apprehension until nearly an hour
had passed without a sign of them, and by the time another half hour
had crawled away I was becoming filled with grave anxiety. Then there
broke upon the stillness of the night the sound of an approaching
party, which, from the noise, I knew could be no fugitives creeping
stealthily toward liberty. Soon the party was near me, and from the
black shadows of my entranceway I perceived a score

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 0
IX.
Page 9
Clayton valitsi siis neljä puuta, jotka olivat neliössä lähes kolmen metrin päässä toisistaan.
Page 17
Kaikkien näiden temppujen aikana istuivat majaan tulleet apinat kyykkysillään oven suussa ja katselivat päällikköään, kun taas ulkona olevat ojentelivat kaulojaan nähdäkseen edes vilahdukselta, mitä sisäpuolella puuhattiin.
Page 19
Ja päivä päivältä hänen voimansa karttuivat.
Page 23
kymmenen vuotta kerrottu, ja siksi oli valkoisen apinan autiolla majalla kammottava maine apinain kesken.
Page 33
Uuden köyden punomiseen meni häneltä monta päivää, mutta kun se vihdoin oli valmis, lähti hän taas metsästämään, asettuen väijyksiin tiheälatvaiselle oksalle, joka riippui veden luo vievän paljonkuljetun polun yllä.
Page 36
Se oli huono heitto.
Page 48
Tarzan tiesi kuitenkin, että Terkoz vain odotti tilaisuutta riistääkseen häneltä kuninkuuden jollakin kavalalla tempulla, niinpä hän aina olikin varuillansa yllätyksiä vastaan.
Page 49
Tästä johtui, että hän viipyi yhä kauemman aikaa isänsä viimeisen kodin lähistöllä ja yhä vähemmän heimonsa luona.
Page 59
Sillä välin kun Jane Porter ja Esmeralda telkesivät majan ovea, soutivat siis pelkurimaiset murhaajat joutuisasti tiehensä niillä kahdella veneellä, joilla olivat tulleet maihin.
Page 64
Peläten jälleen eksyvänsä hän huusi villi-ihmiselle ja hetken kuluttua saikin tyydytyksekseen nähdä, kuinka opas puun oksalta keveästi liukui hänen viereensä.
Page 71
Eikä kukaan voi ilman tikkuja keittää.
Page 74
Maan puolelta puhalsi heikko tuuli, ja alus, joka oli verkalleen kulkenut ulos satamasta vain parin purjeen varassa, levitti nyt kaikki mahdolliset riepunsa päästäkseen merelle niin nopeasti kuin suinkin.
Page 79
Laivan kapteeni sanoi, että ottaen huomioon sen paikan, josta hänet oli pelastettu, ja kuluneella viikolla vallinneet tuulet hän oli varmasti ollut jollakin Kap Verden saarista Afrikan länsirannikolla, noin 16.
Page 97
Haavoittuneiden huokaukset, joihin sekaantui metelin ja nuotion sinne houkuttelemien petojen ärinä ja karjunta, estivät miehiä saamasta mitään todellista lepoa.
Page 109
Hänen mielestään siinä voisi olla ilmoitus, että hänen väkensä oli vain väliaikaisesti lähtenyt jonnekin, eikä hän näissä oloissa pitänyt vääränä lukea tätä kirjettä.
Page 114
Polvistuen vuoteen ääreen, jossa hän oli niin monta yötä nukkunut, hän rukoili hartaasti ihmeellisen ystävänsä puolesta, painoi huulilleen häneltä saamansa medaljongin ja kuiskasi: "Minä rakastan sinua, ja koska sinua rakastan, niin uskon myös sinuun.
Page 123
"Ja minä.
Page 127
" "No no, minun täytyy heti tavata hänet!" huudahti professori.
Page 131
"Entä jos minä kysyisin häneltä?" uskalsi hän ehdottaa.