A Princess of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 154

with my words there crept above the threshold of my conscious mind
a series of nine long forgotten sounds. Like a flash of lightning in
the darkness their full purport dawned upon me--the key to the three
great doors of the atmosphere plant!

Turning suddenly toward Tardos Mors as I still clasped my dying love to
my breast I cried.

"A flier, Jeddak! Quick! Order your swiftest flier to the palace top.
I can save Barsoom yet."

He did not wait to question, but in an instant a guard was racing to
the nearest dock and though the air was thin and almost gone at the
rooftop they managed to launch the fastest one-man, air-scout machine
that the skill of Barsoom had ever produced.

Kissing Dejah Thoris a dozen times and commanding Woola, who would have
followed me, to remain and guard her, I bounded with my old agility and
strength to the high ramparts of the palace, and in another moment I
was headed toward the goal of the hopes of all Barsoom.

I had to fly low to get sufficient air to breathe, but I took a
straight course across an old sea bottom and so had to rise only a few
feet above the ground.

I traveled with awful velocity for my errand was a race against time
with death. The face of Dejah Thoris hung always before me. As I
turned for a last look as I left the palace garden I had seen her
stagger and sink upon the ground beside the little incubator. That she
had dropped into the last coma which would end in death, if the air
supply remained unreplenished, I well knew, and so, throwing caution to
the winds, I flung overboard everything but the engine and compass,
even to my ornaments, and lying on my belly along the deck with one
hand on the steering wheel and the other pushing the speed lever to its
last notch I split the thin air of dying Mars with the speed of a
meteor.

An hour before dark the great walls of the atmosphere plant loomed
suddenly before me, and with a sickening thud I plunged to the ground
before the small door which was withholding the spark of life from the
inhabitants of an entire planet.

Beside the door a great crew of men had been laboring to pierce the
wall, but they had scarcely scratched the flint-like surface, and now
most of them lay in the last sleep from which not even air would awaken
them.

Conditions seemed much worse here than at

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzan, apinain kuningas Seikkailuromaani Afrikan aarniometsistä

Page 1
Vähän kuitenkin merkitsee tässä kertomuksessa se syy, miksi hänet lähetettiin, sillä hän ei koskaan suorittanut mitään tutkimusta eikä edes saapunut määräpaikkaansa.
Page 11
Oven hän teki pakkauslaatikoiden laudoista, jotka naulattiin kerros kerroksen päälle ristiin, niin että hänellä vihdoin oli noin kolmen tuuman vahvuinen ovi, jonka erinomainen tukevuus pani heidät molemmat nauramaan.
Page 12
Jo ensi kuukauden kuluessa olivat useat linnut tulleet niin hyviksi ystäviksi Claytonien kanssa, että nokkivat murusia heidän käsistään.
Page 18
Kaala ei ollut kertaakaan laskeutunut maahan ottolapsensa kera, mutta nyt, kun Kertshak komensi häntä muiden mukaan eikä äänessä ollut jälkeäkään vimmasta, pudotteli hän itseään keveästi oksalta oksalle ja liittyi toisiin kotimatkaa varten.
Page 22
Ja näin hän huolellisesti harjoitellen oppi heittämään suopunkia.
Page 25
Eihän käynyt otaksuminen, että pikku Tarzan olisi voinut tuhota ison urosgorillan, ja niinpä hän lähetessään paikkaa, josta äänet olivat kuuluneet, liikkui varovammin ja hitaammin.
Page 26
Kyykkysillään pöydällä isänsä rakentamassa majassa -- sileä, ruskea, paljas ruumis kumartuneena väkevien, sirojen käsien pitelemän kirjan yli ja tuuhea musta tukka reunustamassa kaunismuotoista päätä kirkkaine älykkäine silmineen -- tarjosi apinain Tarzan, pieni alkuaikainen ihminen, nähtäväksi liikuttavan ja suurta tulevaisuutta lupaavan näyn,.
Page 33
Sabor oli paulassa.
Page 45
Siinä hän pysähtyi hetkiseksi ja haki jotakin käsillään.
Page 47
Vaikka kuolettava haava hänen rinnassaan oli miltei tainnuttanut hänet, virkosi hän epätoivoisesti ponnistaen vielä.
Page 49
Kerran kuussa Tarzan kuitenkin matkasi nopeasti puiden heiluvia latvoja myöten majalle, viettääkseen siellä hupaisen päivän ja täydentääkseen nuolivarastonsa.
Page 52
Kymmenen päivän kuluttua hän oli taas aivan terve, lukuunottamatta kauheaa, puoleksi parantunutta haavaa, joka ulottui hänen vasemmasta silmäkulmastaan puoliympyrässä yli pään oikeaan korvaan asti.
Page 53
Hänen suora moitteeton vartalonsa oli lihaksiltaan kuin muinaisen roomalaisen gladiaattorin, samalla kuitenkin pehmeäpiirteinen kuin kreikkalaisen jumalan, ilmaisten tavatonta voimaa, notkeutta ja nopeutta.
Page 58
Ei ole muuta kuin yksi tapa, jolla hänet voi pelastaa -- pitäisi sitoa hänet kiinni puuhun.
Page 87
Tarzan ei voinut tätä ymmärtää.
Page 88
"Ehkä ei ole vielä liian myöhäistä.
Page 91
Äkkiä hän.
Page 104
"Kertokaa! Mitä on tapahtunut?" "En voi, neiti Porter, se oli liian kauheaa.
Page 105
-- Hän ajatteli sitä, sillä muuten hän ei olisi sitä sanonut, -- päätteli tyttö.
Page 106
Tarkastettuaan D'Arnotin haavoja mies katosi teltalta.