A Princess of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 148

her to the flagship
that she might be taken immediately to the city.

As the full import of my announcement bore in upon them a great cry
arose from the decks of the flagship, and a moment later the colors of
the Princess of Helium broke from a hundred points upon her upper
works. When the other vessels of the squadron caught the meaning of
the signals flashed them they took up the wild acclaim and unfurled her
colors in the gleaming sunlight.

The flagship bore down upon us, and as she swung gracefully to and
touched our side a dozen officers sprang upon our decks. As their
astonished gaze fell upon the hundreds of green warriors, who now came
forth from the fighting shelters, they stopped aghast, but at sight of
Kantos Kan, who advanced to meet them, they came forward, crowding
about him.

Dejah Thoris and I then advanced, and they had no eyes for other than
her. She received them gracefully, calling each by name, for they were
men high in the esteem and service of her grandfather, and she knew
them well.

"Lay your hands upon the shoulder of John Carter," she said to them,
turning toward me, "the man to whom Helium owes her princess as well as
her victory today."

They were very courteous to me and said many kind and complimentary
things, but what seemed to impress them most was that I had won the aid
of the fierce Tharks in my campaign for the liberation of Dejah Thoris,
and the relief of Helium.

"You owe your thanks more to another man than to me," I said, "and here
he is; meet one of Barsoom's greatest soldiers and statesmen, Tars
Tarkas, Jeddak of Thark."

With the same polished courtesy that had marked their manner toward me
they extended their greetings to the great Thark, nor, to my surprise,
was he much behind them in ease of bearing or in courtly speech.
Though not a garrulous race, the Tharks are extremely formal, and their
ways lend themselves amazingly to dignified and courtly manners.

Dejah Thoris went aboard the flagship, and was much put out that I
would not follow, but, as I explained to her, the battle was but partly
won; we still had the land forces of the besieging Zodangans to account
for, and I would not leave Tars Tarkas until that had been accomplished.

The commander of the naval forces of Helium promised to arrange to have
the armies of Helium attack from the city in conjunction with our land
attack, and so the vessels separated and Dejah

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 0
EDGAR RICE BURROUGHS 14.
Page 1
eihän siitä ollut puhe.
Page 5
he olisivat siinä onnistuneet; sillä kukapa olisi uskonut todistamattomaan sanaani noiden taskuuni kätkettyjen korttien ehdottomasti tuomitessa minut? Olin jo melkein alkanut epäillä itsekin, kun se monsieur Tarzan raahasi arvoisan Nikolasisi eteemme ja selitti koko viheliäisen homman.
Page 10
"Niin.
Page 26
Minä en ole koskaan nähnyt isääni.
Page 35
Tarzanin ja Abdulin tunki huoneen.
Page 40
"Siihen asti, kun pääsette turvaan ystävienne luo tai vihollinen on luopunut takaa-ajosta, me jäämme seuraanne.
Page 51
"Sitten minun täytyy odottaa huomiseen, -- on jo pimeä.
Page 53
Ne ovat sidottuina tänne lähelle.
Page 64
"Älkää unohtako, että minä vain odotan jotakin veruketta.
Page 82
Monta päivää samoilimme puron kiemurtelevan uoman äyräitä; mutta se oli nyt muuttunut joeksi, ja niin saavuimme isolle virralle, johon se laski ja joka juoksi laajan laakson keskellä.
Page 88
He riensivät porteille kostaakseen julmasti tämän häikäilemättömän työn uhkarohkealle tekijälle; mutta äkkiä havaitsivat he, että eivät tienneet mistä vihollista oli etsittävä.
Page 91
Tarzan havaitsi, että hän käski heidän sytyttää pienet ruohokattoiset asumukset.
Page 93
"Mistä tiedämme, että te ette saatuanne meidät kyläänne surmaa meitä kaikkia?" kysyi hän.
Page 104
Heidän takanaan seisoi Apinain Tarzan siinä, mihin olivat hänet jättäneet, julma hymy huulillaan, odottaen vihollista, jonka varmasti luuli olevan hyökkäämäisillään kimppuunsa.
Page 118
Heti selvisi kammion tarkoitus Tarzanille, sillä syvällä alapuolellaan hän näki kimmeltelevän vedenpinnan.
Page 122
"Jos hän on ystävä, niin miksei hän näyttäydy?" jatkoi Jane.
Page 123
Monta päivää he matkustivat tiheän metsän läpi.
Page 128
Hänen kasvonsa olivat vääntyneet ilkeään irvistykseen.
Page 133
Oparin asukkaat olivat uhritoimitusta katselemassa.