A Princess of Mars

By Edgar Rice Burroughs

Page 138

said Tars Tarkas, "forty years ago you were instrumental in
bringing about the torture and death of a woman named Gozava. I have
just discovered that the warrior who loved that woman has learned of
your part in the transaction. He may not kill you, Sarkoja, it is not
our custom, but there is nothing to prevent him tying one end of a
strap about your neck and the other end to a wild thoat, merely to test
your fitness to survive and help perpetuate our race. Having heard
that he would do this on the morrow, I thought it only right to warn
you, for I am a just man. The river Iss is but a short pilgrimage,
Sarkoja. Come, John Carter."

The next morning Sarkoja was gone, nor was she ever seen after.

In silence we hastened to the jeddak's palace, where we were
immediately admitted to his presence; in fact, he could scarcely wait
to see me and was standing erect upon his platform glowering at the
entrance as I came in.

"Strap him to that pillar," he shrieked. "We shall see who it is dares
strike the mighty Tal Hajus. Heat the irons; with my own hands I shall
burn the eyes from his head that he may not pollute my person with his
vile gaze."

"Chieftains of Thark," I cried, turning to the assembled council and
ignoring Tal Hajus, "I have been a chief among you, and today I have
fought for Thark shoulder to shoulder with her greatest warrior. You
owe me, at least, a hearing. I have won that much today. You claim to
be a just people--"

"Silence," roared Tal Hajus. "Gag the creature and bind him as I
command."

"Justice, Tal Hajus," exclaimed Lorquas Ptomel. "Who are you to set
aside the customs of ages among the Tharks."

"Yes, justice!" echoed a dozen voices, and so, while Tal Hajus fumed
and frothed, I continued.

"You are a brave people and you love bravery, but where was your mighty
jeddak during the fighting today? I did not see him in the thick of
battle; he was not there. He rends defenseless women and little
children in his lair, but how recently has one of you seen him fight
with men? Why, even I, a midget beside him, felled him with a single
blow of my fist. Is it of such that the Tharks fashion their jeddaks?
There stands beside me now a great Thark, a mighty warrior and a noble
man. Chieftains,

Last Page Next Page

Text Comparison with Tarzanin paluu Seikkailukirja Afrikan aarniometsistä

Page 12
" Tarzan vietti kaksi seuraavaa viikkoa uudistaakseen aikaisemman lyhytaikaisen tutustumisensa Pariisiin.
Page 14
Ikäänkuin vähäisimmästäkin kolauksesta särkyvä hauras raakku varisi hänestä sivistyksen ohut silaus, ja kymmenen tukevaa roistoa huomasi olevansa suljettuna samaan pieneen karsinaan hurjan villipedon kanssa, jonka teräslihaksiin verrattuina heidän vähäiset voimansa olivat aivan turhat.
Page 19
Kreiville on uskottu monta sotaministeriön kaikkein tärkeintä salaisuutta.
Page 30
"Jumalan äiti! Ampukaa, monsieur!" huusi hän.
Page 31
Yhtenä seurauksena tästä kaksintaistelusta oli, että kaikki palasivat D'Arnotin autossa parhaina ystävinä Pariisiin.
Page 48
Ja jos saavuttaisiin häntä kohti tuulen puolelta, niin hänen nenänsä ilmoittaisi hänelle vihollisen tulon jo pitkän matkan päästä.
Page 71
" "Niin, se on totta", jupisi Jane Porter alakuloisesti.
Page 72
Kun hän vihdoin tuli kannelle, hämmästyivät kaikki surullisesta muutoksesta, joka oli hänessä tapahtunut.
Page 81
"Kuun matkan päästä -- ehkä kauempaakin", vastasi hän.
Page 82
mutta hän seurasi Chowambia, joka oli hänen isänsä.
Page 93
Heitä hirvitti polkea uudestaan tuo vaivaloinen kolmipäiväinen taival.
Page 99
Hän tunsi pahoinvointia ja huimausta.
Page 100
Meidänhän piti mennä avioliittoon.
Page 102
Ja usein hän oli tuntevinaan näkymättömäin silmäin seuraavan häntä.
Page 104
"Ne väijyvät meitä, oi kuningas", kuiskasi Busuli.
Page 118
Oli ainoastaan muutaman minuutin työ avata kylliksi paljon seinää, jotta hänen ruumiinsa mahtui aukosta.
Page 119
Sata jalkaa kiersivät portaat spiraalimaisesti ylöspäin, kunnes Tarzan äkkiä eräässä kulmassa tuli ahtaaseen rotkoon kahden kallioseinän väliin.
Page 123
Suojassa lepäävä mies alkoi uudestaan houria, ja päät hävisivät jälleen yhtä kiireesti kuin olivat ilmestyneetkin.
Page 134
Oli hyvinkin mahdollista, että heitä oli seurattu tunnelienkin kautta, ja kun vihollisia olisi edessä ja takana, olisi vangitseminen melkein varma, koska hän tajuttomalla tytöllä kuormitettuna ei voinut raivata tietä vihollisen läpi.
Page 138
Tahdon elää siihen asti, että löydän ja surmaan sen pedon!" Mutta lyhyen ponnistuksen jälkeen hän oli entistä heikompi ja vaipui jälleen mätäneville ruohoille, jotka vanhan päällystakin kera olivat olleet Jane Porterin vuoteena.